Unohdettu//Voldemortin tytär

3.

Kamalan venematkan jälkeen olimme viimein saapuneet Tylypahkan linnaan. Samassa veneessä oleva poika, nimeltään Neville Longbottom oli oksentanut koko matkan järveen, valittaen jotain liian suurista aalloista.
Käännyin katsomaan Nevilleä, joka nyt juoksi McGarmiwan jalkojen juureen.

"Trevor! Löysin sinut", hän huudahti iloisena ja pussasi limaista sammakkoaan.

Pyöräytin silmiäni. Olin tähän mennessä puhunut kahdelle ihmiselle ja halusin jo nyt sänkyyn, omaan hiljaisuuteen.

Katsoin taakseni ja näin sen saman oudon salama-arpi pojan puhuvan blondin, rikkaan näköisen pojan kanssa. Blondi tarjosi kättään pojalle, mutta hän ei tarttunut siihen, ihan niinkuin en minäkään. Pian blondi tuhahti kuuluvasti ja käveli kahden isokokoisien poikien luo.

"Sisällä salissa teidät lajitellaan omiin tupiinne ja ne tulevat olemaan teidän kotinne. Jos toimitte väärin, tupanne menettää pisteitä ja sama toisinpäin. Tupia ovat Rohkelikko, Luihuinen, Korpinkynsi ja Puuskupuuh.", McGarmiwa selitti.

Pian astuimme sisälle suureen saliin. Siellä oli asetettu neljä pöytää pitkittäin ja niiden edessä oli yksi pöytä eripäin kuin muut.
Pöytien täytyy jaettu tuvittain ja viimeinen pöytä on varmaan opettajien, ajattelin. Pöydät olivat täynnä vanhempia oppilaita, jotka katsoivat meitä arvioiden.

Katseeni jäi vähäksi aikaa opettajien pöydässä istuvaan mieheen, jolla oli musta rasvainen tukka ja näytti siltä kuin olisi halunnut tappaa meidät kaikki.

"Älä huoli, niin minäkin haluaisin", tuhahdin."

Hänen vieressään istui toinen mies, jolla oli outo turbaani päässään. Miehen silmät tuijottivat suoraan minuun, mutta tuijotin takaisin, kuten aina.
"Älä ikinä anna kenekään vittuilla sinulle" oli elämäni motto enkä aikonut lipsua siitä nytkään, vaikken tiennyt oliko tuo varsinaista vittuilua.

"Arabella Addams", McGarmiwa sanoi ja palasin takaisin maailmaan mietteistäni.

Kävelin puisen tuolin luo, kuten edellinen tyttökin oli tehnyt tuntien kaikkien kasvot selässäni. Aivan tuolin takana istui vanha mies jolla oli jäätävän kokoinen valkoinen parta, hehkuvan siniset silmät ja yllättävän kiltti katse, mutta en luottanut häneen. Tässä maailmassa ei voi olla ketään, joka haluaisi olla kiltti minulle.
Säpsähdin, kun McGarmiwa laittoi hatun päähäni ja samassa se alkoi puhua pääni sisällä:

"Mikäs se tämä on? Luihuisen perillinen! Kunnianhimoinen ja taitava. Tiedän tasantarkkaan mihin sinut laitan."

"Luihuinen!", hattu huusi ja kävelin kohti luihuisen pöytää.

Istuin sen saman blondin viereen, joka nyt katsoi minua hyvin arvostellen. Mulkaisin häntä ja samassa hän sanoi:

"Minä olen Malfoy, Draco Malfoy."

"Hei", vastasin lyhyesti ja samassa saliin laskeutui hiljaisuus.

McGarmiwa juuri saanut lajiteltua sen ärsyttävän tytön, Hermionen Rohkelikkoon ja nyt hän lausui sen salama-arpi pojan nimen ja pian hän istui tuolilla lajiteltavana.
Hattu oli pitkään hiljaa kunnes se huusi:

"Rohkelikko"

"Kuka tuo poika on?", kysyin Dracolta katsoen poikaa, joka käveli huojentuneen näköisenä viereiseen Rohkelikon pöytään.

"Harry Potter. Etkö tosiaan tiedä kuka hän on? Oletko joku saastainen jästi vai?", Draco vastasi nenäkkäästi katsoen minua harmailla silmillään.

En tiennyt mitä sana "jästi" tarkoitti, mutta tapa millä poika sanoi sen ei kuulostanut kovin hyvältä.

"En usko, Ollivanders sanoi että sauvani valitsee vain puhdasverisen noidan", vastasin yhtä nenäkkäästi takaisin.

"Näytä sitä", Draco käski ja näytin sauvaani hänelle. Dracon kasvoille ilmestyi ihaileva ilme.

"Tiedätkö mikä sauva tämä on? Se on Arcane-sauva! Puhutaan että pimeyden lordilla oli sellainen ja Merlinillä", Draco sanoi kiihkeästi.

Kohautin olkiani.
"En tunne heistä ketään", vastasin ja pyörittelin hiuksiani sormeni ympärille.

"Jos annat minun olla ystäväsi, voin opettaa sinulle kaiken, mitä haluat tietää velho maailmasta.", Draco sanoi ja katsoi minua.

Katsoin häntä takaisin mietteliäänä.
Hän vaikutti tähän mennessä kivoimmalta tapaamaltani tyypiltä.
Hän näytti todella arvostavan minua ja se oli se mitä halusin.
Kunnioitusta ja arvostusta, ehkä jopa hieman pelkoakin minua kohtaan.

"Hyvä on", vastasin yrittäen etsiä jotain hymyntapaista, mutta se oli vaikeaa, sillä tapaani ei kuulunut hymyillä.

Kun viimeinenkin ykkösluokkalainen oli saatu lajiteltua puhui tuo valkopartainen mies, jonka veikkasin olevan koulun rehtori.
En kuitenkaan kuunnellut, mitä hän sanoi. Minua ei voinut itseasiassa vähempää kiinnostaa, mikään muu kuin sänky.

Kun olimme saaneet syötyä runsaasti ruokaa, käski Luihuisen johtajapoika ja -tyttö meidät seuraamaan heitä.

"Meidän tupa on kellarissa", Draco selitti minulle samalla, kun kävelimme kivisiä portaita alas linnan uumeniin.

"Tässä on tupanne, salasana oven avaamiseen on puhdasverinen. Tytöt, teidän makuuhuoneet ovat oikealla ja pojat, teidän vasemmalla.", johtajatyttö ilmoitti.

"Hyvää yötä Arabella!", Draco toivotti minulle.

"Hyvää yötä.", vastasin nopeaa ja seurasin muita tyttöjä kohti makuuhuoneita.

Silloin tajusin, että meidän olisi jaettava huoneet keskenämme! Ei vittu.

"Otan tämän sängyn.", bulldoggi naamainen tyttö, josta tulisi huonekaverini sanoi nopeaa ja istui lähimmän sängyn luo.

Kävelin toisen sängyn luo, joka oli hieman kauempana ovesta.
Ilokseni huomasin, että matkatavarani olivat nyt siististi uuden sänkyni päällä. Tavarat kyllä näyttivät hyvin hääppöisiltä ja köyhiltä verrattu na Bulldoggi-tytön tavaroihin ja hän huomasi saman asian.

"Aika halpoja vaatteita. Oletko köyhä vai?", hän kysyi teennäisellä äänellä ja tiesin heti, etten tulisi kestämään tätä yhtäkään yötä hänen luonaan.

"Turpa kiinni!", sihahdin ja laitoin tavarani kaappiin.

Bulldoggi-tyttö naurahti ja käveli ulos huoneesta.
Päätin mennä nukkumaan jo, sillä huomisesta tulisi varmasti kamalan pitkästyttävä päivä, kun koulu ja lukuaineet alkaisivat.