Until we die✅

Levoton

Me kuunneltiin Nikon tauotonta selitystä sen loisteliaasta ideasta uuteen musiikkivideoon. Tämänkertainen kuningasidea oli syntynyt sen ollessa suihkussa. Sillä oli omituinen tapa saada kaikki ideat aina jossain erikoisessa paikassa. Tai en mä nyt väittänyt suihkun olevan mikään erikoinen paikka mutta kun mietti asiayhteyttä niin ei ensimmäisenä olisi tullut ehkä musavideo mieleen. Ellei se sitten ollut jo sitä mieltä et meidän oli aika sysätä musahommat sivuun ja siirtyä aikuisviihteen puolelle... se me voitaiskin tehdä..

"Muuten hyvä mutta mitä me tehdään musavideolla kun ei meillä oo siihen biisiäkään?" Olli kysyi hämillään. Se esitti aiheellisia kysymyksiä. Me muut varmasti voitiin yhtyä siihen mut eipähän ehditty avaamaan suutamme vielä.

Niko huokaisi syvään ja pudisteli päätään. Oliko meiltä kaikilta mennyt ohi jotain vai oliko se vain pettynyt kun me ei lämmetty sen ensimmäiselle idealle. Tuon miehen tuntien samankaltaisia olisi tulossa vielä ainakin kymmenen lisää. Sen oli aina saatava tahtonsa läpi.

"Mähän sanoin et tässä on vaan hyvä pohja" Niko huomautti.

Saihan tuota toki käytännössä sovellettua ihan mihin tahansa. Mä vaan olin vähän sitä mieltä et se ei ollut ihan meidän tyylinen. Nikolle se sopi jos tuo oli joskus aikeissa kirjoittaa yksinään jonkin elämää suuremman rakkauslaulun. Sen se sai muuten tehdä ilman meitä..

Me muut ei taidettu oikein olla millään rakkaus modella.. ainakaan mä en jaksanut katsella maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpi. Sellainen pumpuliunelma ei sopinut mun pirtaan.

Musta tuli yleensä melko kyyninen siinä kohtaa kun mä aloin huomata omaavani tunteita jotain kohtaan. Se oli varmaan tarttunut Joelista.. se oli aivan samanlainen. Täysin valmis piilottamaan tunteensa suljettujen ovien taa eikä vahingossakaan avata sitä lukkoa enne kun oli varma siitä että ne tunteet oli tukahtuneet sinne. Uskoa rakkauteen ei oikein tahtonut löytyä. Niin monesti se oli selkänsä kääntänyt. Se kuitenkin vain satuttaisi.. jos mä ehdon tahdon kipua kaipasin, sitten mä nappasin kiinni ihan muista ideoista.

"Pistetään muistiin" Aleksi vastasi.

Sen tuomien pitsojen ansiosta me kaikki oltiin täydellisessä ruokakoomassa. Sen jälkeen oli ihan turha yrittää enää edes esittää olevansa luova yhtään missään mielessä. Väsymys oli saavuttanut meidät ja nyt vain odotettiin kuka zippasi ensimmäisenä.

Mä makasin sohvalla ylhäisessä yksinäisyydessäni kunnes Niko ilmestyi mun luo. Etkö näe että olen puoliunessa? Parempi sanoa asiansa äkkiä ennen kun mä vaivuin kokonaan koomaan. Jos sillä nyt sellaista edes oli vai halusiko se vain tarkoituksella ärsyttää mua. Ihan täysin mahdollista sekin. Vaikka tuo kuulostikin enemmän ideaalilta Joelin suunnalta.. kyllä Nikokin osasi.

"Tee tilaa" se sanoi.

Etsi oma sohva... hyvä kun tässä mahtui edes kaksi istumaan vieretysten. Puhumattakaan et olis pitänyt päästää toinen viereen makaamaan. Sen olis pitänyt maata mun päällä mahtuakseen tähän..

"En mä jaksa nousta" valitin väsyneenä.

Mä olin nukkunut huonosti enkä millään olisi jaksanut pysyä nyt hereillä. Omituinen tilanne niissä määrin et mä olin yleensä aina meidän porukasta se hyperaktiivinen duracel-pupu, joka pinkoi päättömästi paikasta toiseen. Muut ei ehtineet muodostaa puolikasta ajatustakaan kun mä olin jo aivan toisaalla. Ja sitten oli Olli joka ei ollut vielä ehtinyt edes herätä yöuniltaan...

"Sitten mä tulen sun päälles" Niko huomautti.

Siitä sitten vain... eipähän ollut ensimmäinen kerta. Ja tuskin se viimeiseksikään tulisi jäämään. Mä en kuitenkaan aikonut väistää. Istukoot vaikka sata Nikoa mun päälleni.

Se katsoi mua vaativasti mutta mä en suostunut edelleenkään siirtymään. Mähän sanoin jo etten aio nousta. Jos tähän oli toiseksi ängettävä niin sitten sai ihan itse keksiä keinonsa siihen. Ei ollut mun murheeni.

"Hyvä on sitten" se sanoi ja tuli istumaan mun jalkojen päälle.

Hetken se katsoi mua kuin miettien seuraavaa siirtoaan. Mietikin kaksi kertaa mitä teet... se hymyili ja siirtyi sitten pois mun päältä. Ja juuri kun mä sitä vähiten osasin odottaa, se nappasi mun jaloista kiinni ja veti mut alas sohvalta.

Hetkessä se makasi jo multa varastetulla paikalla ja hymyili itseensä kovin tyytyväisenä. Sä sitten osasit ärsyttää ihan huolella.. Voi vittujen kevät ja kyrpien takatalvi...

***

Ja näin :)