Until we die✅

Suunnitelmat toteen

Olli oli varastanut Tommin rumpukapulat ja piilotteli niitä paitansa alla muka täysin tietämättömänä siitä missä ne olivat. Kunhan lempeä jätti tajuaisi sen kikkailut, meidän pikku hobitti olisi kusessa... suurella todennäköisyydellä se tajusi sen itsekin mutta jostain syystä se vain halusi uhmata kuolemanpelkoa. Vaara viehätti ja sitä rataa...

Joel istui sohvalla mun vieressä ja lueskeli uusimman instagram-kuvansa kommentteja. Kummasti niitä ilmestyi puolen minuutin sisään 700 kappaletta kun tämä julkaisi paidatonta materiaalia. Sitähän jengi halusi... ihan ymmärrettävää. Joelilla oli ihailtavan kaunis kroppa, ei sitä voinut kieltää.

Aleksi oli käskytetty hakemaan meille pitsat noin 100 metrin päässä treenikseltä sijaitsevasta pitseriasta kun me muut jäätiin odottelemaan jälleen kerran myöhässä olevaa Nikoa. Koskakohan tuo kyllästyi olemaan aina se joka lähetettiin hakemaan safkat kun muita laiskotti... toistaiseksi se oli kuitenkin tyytynyt aina valittamatta kohtaloonsa... se oli niin kiltti aina.

Ei se koskaan sanonut pahaa sanaa kenestäkään vaikka sanottavaa olisi takuulla löytynyt ihan meistä jokaisesta. Se teki aina kaiken voitavansa piristääkseen muiden päivää, vaikka omassa olemisessakin olisi ollut tarpeeksi. Yleensä sen ei tarvinnut kuin hymyillä ja huonompikin päivä oli jo pelastettu. Olisipa itselläkin ollut samanlainen taito...

Oli meillä toinenkin syy siihen ollut miksi me oltiin lähetetty se reissuun.. sillä olisi nimittäin viikon päästä synttärit ja kaikki aiempien vuosien suunnitelmat oli peruuntuneet koronan takia. Kyllähän me aina omassa porukassa oltiin juhlittu mutta ei ehkä ihan sillä tavalla kuin oltais haluttu. Nyt siihen oli ensi kertaa pitkään aikaan mahdollisuus ja siihen me haluttiin tarrata kiinni niin tiukasti kuin vaan voitiin.

Joel oli ehdottanut et jospa me järjestettäis Aleksille yllätyssynttärit. Nyt kun kerran maailma oli jo sen verran ennallaan ettei baaritkaan menneet kiinni ihan pikku kakkosen aikaan.. saatiin Ollikin mukaan! Yleensä se oli jo sammunut tuohon aikaan...

Aleksi jos joku oli juhlansa ansainnut joten oli paras pitää kiirettä. Ennen kun se jo ilmestyisi ovesta pitsoineen... yllätys menisi pilalle jos se kuuli mistä oli kysymys.

"Vakkari baarissa huomenna ysiltä?" Joel ehdotti.

Ihan kun se olisi suunnitellut kaiken valmiiksi jo synttärikakusta sylitanssiin. Ei siis mitään uutta sen tuntien. Myönnettäköön että jopa mua hirvitti hieman sen päähänpistot. Niistä ei koskaan seurannut mitään hyvää. Ei viimeksikään kun me oltiin vietetty jotain kissanristiäisiä...

"Ja jatkoille tänne?" Olli sanoi kysyvästi.

Tilaa täällä kyllä oli ja paikkana muutenkin viihtyisä mutta kun puhuttiin tarkoituksesta irtautua työjutuista, ehkä treenis ei ollut paras mahdollinen paikka. Sitä paitsi täällä oli aivan liikaa kallisarvoista tavaraa tuhottavaksi. Ties mitä me saatais päähämme muutaman promillen avustuksella...

"Mun luo mieluummin" Joel huomautti.

Kellään ei tainnut olla vastaansanomista. Sen kämppä oli suurin ja viihtyisin. Tilaa oli eikä kenenkään varmasti tarvitsisi nukkua lattialla. Toisin kuten aina mun kämpillä... siksi kovin usein mun luona ei iltaa vietettykään. Ei ainakaan porukassa.

"Kuka homma kakun?" Tommi kysyi.

Pakastekakku lähikaupasta. Ei kai siinä sen suurempaa suunnitelmaa kaivattu. Tuskin meistä kukaan osaisi sellaista itse tehdä. Vaikka ainahan sitä sanottiin et ajatus oli tärkein joten siltä pohjalta me varmasti oltais voitu lähteä yrittämään. Silkasta rakkaudesta ystävää kohtaan.. meidän tapauksessa se tulisi menemään kuitenkin niin pahasti penkin alle et se olisi enemmänkin jo pilkkaa kuin osoitus rakkaudesta.

"Mä voin hakea" Joel ilmoitti.

Se lienee paras vaihtoehto. Joel ei liikoja panostanut joten varmasti saatais ihan yhtä laimea kakku kun me oltiin itsekin. Ei sillä etteikö Joel olisi ystäviään arvostanut ja meistä välittänyt mutta se vain osoitti sen hieman eri tavalla. Omalaatuisella, jos näin voi sanoa...

"Saanko mä rumpukapulani takaisin?" Tommin ääni kysyi jo siirtyen asiasta aivan toiseen.

Sen kysymys osottautui Ollille, joka ei vieläkään ollut suostunut myöntämään piilottelevansa niitä. Nyt sillä ei tainnut olla enää muuta vaihtoehtoa. Ellei se halunnut että Tommi nosti sen nilkoista ilmaan ja heilutteli sitä pää alaspäin kuin räsynukkea. Sitäkään vaihtoehtoa ei voitu poissulkea...

"Ole hyvä" Olli sanoi vetäen kapulat pois paitansa sisältä.

Se ojensi ne takanaan seisovalle Tommille joka nappasi omaisuutensa vauhdilla itselleen. Toisella se kalautti Ollia päähän niin et ontto ääni vain kuului. Todiste siitä ettei tuon miehen päässä ollut yhtään mitään.

"Jos rosvoat nämä vielä kerran, mä työnnän ne niin syvälle sun perseeseen ettet sä saa niitä ikinä pois" Tommi ilmoitti totutun rauhalliseen sävyyn. Sen lauseen huomioonottaen olis voinut kuvitella äänensävyn olevan paljon vihaisempikin. Eipä sen toisaalta tarvinnut kuin sanoa oikeat sanat ja kaikki oli kuset housuissa samantien. Tommi oli pelottava... 

***

Tässä teille uusi osa :) Sain viime yönä typerän ajatuksen päähäni stooreihin liittyen mutta palataan siihen myöhemmin jos en saa siltä mielenrauhaa :/