Until we die✅

Vittuilua

Mä tuijotin edessäni olevaa sämpylää ihan kun en milloinkaan olisi vastaavaa nähnyt. Sokeakin huomasi et jokin oli vialla ja pahasti. Vaikka eipä nuo onneksi asiasta jaksaneet välittää. Niillä oli ihan tarpeeksi kärsimistä oman krapulansa kanssa. Ja hyvä niin...

Mua harmitti se kuinka mä olin mennyt päästämään tilanteen taas tähän pisteeseen. Siitä huolimatta et mun olis pitänyt kertoa Nikolle siitä mitä mä tunsin sitä kohtaan, mä sain vain flirttailtua sille. Ja lopputulos oli kaikkien tiedossa. Pikapano makkarissa ennen nimellistä aamupalaa...

Kuinka helvetin epätoivoinen mä saatoinkaan olla kun ei sen tarvinnut luoda muhun kuin yksi katse ja mun jalat aukesi kuin Eedenin portit. Mihinkä tiikeri juovistaan pääsi...

Aleksi oli tuijotellut meitä vuoronperään kuin selitystä odottaen. Sitä sä saitkin tovin venata... toisaalta mitäpä asiaa sen enempää selitellä kun ei kukaan mitään ollut edes kysynyt. Sitä paitsi eipä se niiden asia ollut vaikka me ei mitään muuta oltais tehtykään.

"Porko, onks kaikki hyvin?" Joelin ääni kysyi.

Se istui mua vastapäätä helvetin iso kahvimuki kädessään. Sen silmät punersi ja kasvot näytti kalpeilta. Saanen esitellä, tappodarran ruumiillistuma, Joel Hokka! Tyydyin vain nyökkäilemään sille ja nappasin syötäväksi tarkoitetun leivän käteeni. Piti mun yrittää sentään..

"Niko, panit sä sen hajalle kun ei oo sanaa suustaan saanut koko aamuna?" vihjailevasti virnistelevä blondi kysyi. Pidä vain turpasi kiinni jooko? Sen vittuilu oli nyt viimeinen asia mitä mä olisin jaksanut kuunnella. Eiköhän se vastauksen tiennyt sanomattakin.

"Oot sä kateellinen vai?" Niko kysyi virnistäen ja siirtyi tiskipöydän luota Joelin vierelle. 

Siitähän sai kun piti työntää pitkä nokkansa joka asiaan! Oikeastaan mä luulen et se olis ollut juuri sitä mitä Joel olisi kaivannutkin. Kunnon paukutusta seinää vasten...

"Susta vai? Älä luule liikoja itsestäs" se vastasi Nikon heittoon.

Nikolla oli paha tapa kuvitella toisinaan itsestään hieman liikaa. Joidenkin mielestä se saattoi olla ärsyttävää mutta musta se oli lähinnä söpöä. En mä tiedä tarkastelinko mä sitten asiaa vain vaaleanpunaisten rakkauden hämärtämien lasien läpi mutta mä ajattelin sen kertovan vain siitä et Niko oli epävarma itsestään. Eihän se siltä ulospäin vaikuttanut mutta paremmin sen tuntevat tiesi sen olevan todella epävarma.

"Kyllähän sua panis" Niko tokaisi kulmiaan kohottaen.

Mä pyöräytin silmiäni ja puraisin haukun leivästäni. Uskallatkin koskea siihen edes pitkällä tikulla... no onneksi Joel ei ollut samanlainen kuin me. Ei sitä juuri napannut pussailla meidän kanssa, mistään muusta puhumattakaan. Ei kai se ollut jätkistä kiinnostunut...

"Pane ihan keskenäs vaan" Joel tokaisi virnistäen noustessaan ylös ja sujautti pikaisen suukon Nikon poskelle. Se roudasi lautasensa ja mukinsa tiskialtaaseen ja painui takaisin olohuoneeseen. Voihan asian toki niinkin ilmaista...

Niko vain hymyili huvittuneena ja istui Joelin tyhjäksi jättämälle paikalle. Se katsoi muhun virnistäen ja iski silmää. Ikuinen flirttailija... ihmekään etten mä osannut vastustaa sitä. 

***

En oo innoissani siitä etten etene näissä :) Ketuttaa ::(