Until we die✅

Team Jiko

Painauduin tietoisesti Nikoa lähemmäs ja vastakaikua saanut läheisyydenkaipuu sai perhoset parveilemaan vatsassa. Mä tunsin yhtäkkiä selittämättömän suurta tarvetta söpöstelyyn.. ehkä himassa sitten.. jos mä siihen asti jaksoin odottaa.

Mun poskelle painautuneet huulet sai väkisinkin hymyn nousemaan kasvoille. Ihan sama taisi vaivata Nikoakin. Vaikka ei siitä ehkä ihan heti olisi uskonutkaan, kyllä sekin rakasti kaikkea söpöilyä. Mieluiten niin et ylimääräisiä silmäpareja ei silloin ollut paikalla. Kyllä mä tiesin vaikka ei se sitä myöntää halunnutkaan.

"Musta tuosta puuttuu jotain" Joel tokaisi. 

Hetki mun piti miettiä mistä oli kyse, kunnes mä muistin perimmäisen syyn sille miksi me ylipäätään täällä oltiin. Se biisi! Mun oli pakko myöntää et en ihan täydellä teholla ollut keskittynyt kun Aleksi oli laittanut sen soimaan.

"Syytäkin puuttua! Täähän oli vasta eka demo" Aleksi huomautti.

Se oli oikeassa. Yleensä me heivattiin ensimmäiset 10 demoa roskakoriin ihan surutta. Kyllä se siitä ajallaan oikeaan suuntaan meni. Muovautui sellaiseksi kuin pitikin.

"Kertsiä pitäis muuttaa" Joel jatkoi.

Mä aistin sodan olevan tuloillaan.. kertosäe oli ollut nimittäin Nikon käsialaa. Kuten muutenkin suurin osa meidän biisistä. Mies itse oli pitänyt sitä parhaimpana kohtana koko kappaleessa joten se tuskin oli valmis tekemään kompromisseja asian suhteen.

"Kertsiin ei kosketa" Niko ilmoitti.

Paha mun oli sanoa.. se oli hyvä mutta ei ehkä parasta laatua. Kyllä siitä viikon kestävän korvamadon sai ihan varmasti. Siitä ei ollut epäilystäkään.

"En sano että pitäis mutta oon avoin ehdotuksille" Aleksi vastasi.

Mulle oli aivan sama kunhan vaan ei ruvettais riitelemään. Ei ainakaan vielä ekan demon kohdalla.. jos kertsiin oli parempi idea, sitä voisi aina kokeilla ja verrata edelliseen. Sitten sen näki.

"Mä oon kyllä team- Niko" Olli puuttui keskusteluun.

Sen sanat aiheutti lievää hämmennystä. Yleensä bassotaitelija Matela ei sanonut juuta eikä jaata lyriikoiden suuntaan. Joel, Niko, Aleksi ja minä vastattiin lähinnä niistä. Kaksi edellä mainittua enemmissä määrin.

"Mä taas Joelin kannalla" Tommi sanoi.

Kunhan vain mun ei tarvinnut valita puolta.. en mä osannut sanoa vielä mitään! Hyvältä se kuulosti, sen mä tiesin.

Jos mä menisin Joelin puolelle, tietäisin jääväni koko illaksi huomiotta ja saisin nukahtaa yksin.. toisaalta taas Team- Niko saisi räjähdysherkän Joelin kiukuttelemaan mulle kuin uhmaikäinen kakara konsanaan. Aikuismaista.. tiedän.

Ehkä päätöstä sen suhteen ei tarvinnut tehdä vielä. Olihan tässä aikaa jäljellä vielä pitkä tovi. Me ehdittäis miettiä sen kohtaloa myöhemminkin. Juuri nyt mä halusin vain kotiin Nikon kanssa. Mitä jos me oltaiskin Team Jiko..?

***

Siis tiettekö mulla on ikävä sellasia vanhan kunnon wattpad-keskusteluja :( Luin just mun oneshotteja läpi ja tuli vastaan monia hienoja juttuja :)