Until we die✅

Kiukkupussi

Makasin sohvalla odottelemassa koska keittiöstä kuuluva kolina suvaitsisi päättyä. Niko oli suunnannut sinne heti treenikseltä tulon jälkeen ja käskenyt mun vain venailla olohuoneessa. Mä tietysti tein työtä käskettyä. En mä sen tahtoa mielelläni lähtenyt kyseenalaistamaan.

Kolinan tauottua korviin kantautuvat askeleet kielivät siitä et Niko oli tulossa mun luo. Se piteli käsissään kahta lautasta, joissa molemmissa oli kaksi herkullisen näköistä voileipää. Toiselle tummia, toiselle vaaleita.

Se ojensi mun eteen lautasen jossa oli kaksi sämpylää. Kinkku, salaatti ja suolakurkku höysteenä. Itselleen se oli tehnyt ruisleivät kinkulla ja kananmunalla koristeltuna.

"Kiitos" sanoin lempeästi ja nousin istumaan.

Kurottauduin painamaan kevyen suukon sen huulille. Jos se olisi helpottanut jotain. Mä kyllä näin heti että sitä harmitti jokin. Ei se yleensä käyttäytynyt tuolla tavalla. Sen olemus viesti lievästä turhautumisesta. Yleensä se oli tuollainen silloin kun vitutusta aiheutti luomisen tuska.

"Ethän sä loukkaantunut siitä kertsijutusta?" kysyin varovasti.

Yleensä Nikolla ei ollut tapana ottaa musajutuista itseensä. Sen verran me oltiin saatu lokaa niskaan et ei ihan pikkujutut hetkauttaneet enää. Ei varsinkaan jos ne tuli bändin sisältä. Sehän johtui vain siitä et kaikki halusi parhaan mahdollisen lopputuloksen. Yhteisestä asiastahan tässä kyse oli.

"En" se kielsi samantien.

Ilman tuota mökötys-twistiä mä olisin uskonutkin tuon. Se ei ollut kovinkaan vakuuttava näyttäessään siltä kuin olis voinut tappaa katseellaan seuraavan joka ovesta astuisi sisään. En mä tiedä miksi joku nyt tänne tulisi mutta vertauskuvallisesti lähinnä.

"Joku sua ainakin risoo" huomautin.

Se pyöräytti silmiään ja nappasi lautasellaan olevan leivän käteensä. Sen syöminenkin vaikutti jo niin aggressiiviselta et mun kävi miltei sääliksi tuota leipää... ja kieltämättä vähän myös itseäni, iltaa silmällä pitäen..

Sillä ei tainnut olla aikomustakaan vastata mulle. Mua ei olisi huvittanut mennä nukkumaan kiukuttelevan kauhukakaran kanssa. Jokin oli vialla ja mä halusin tietää mikä se jokin oli. Vaikka me sitten istuttais tässä vielä huomenna aamullakin.

"Niko, ole kiltti ja kerro" pyysin vielä nätisti.

Se ei sanonut mitään, jatkoi vain syömistä. Mikä helvetin uhmaikä sille yhtäkkiä oli iskenyt?! Minä kun luulin olevani meistä kahdesta se lapsellisempi tapaus.. enää kiukku-Joel ja humala-Olli puuttuivat tästä sopasta.

"Kiukutteletko sä siitä että mä kehuin Joelia?" päätin kokeilla vielä yhtä ennen kuin ryhdyin itsekin pitämään mykkäkoulua. Ollaan sitten yhtä aikuisia kumpikin. Tapa se oli tämäkin. Ei todellakaan paras mahdollinen mutta tapa kuitenkin.

Mä katsoin toista odottavasti mutta se ei tehnyt elettäkään mun suuntaan. Hyvä on sitten. Jos hän halusi mököttää, hän sai sitten luvan mököttää mutta minä menisin ainakin nukkumaan.

"Ootko vittu tosissas?" tuhahdin päätäni pudistellen.

Sen kiukkuilu oli vienyt multa ruokahalun joten leivät sai odottaa aamuun. Josko tuo mieslapsikin rauhoittuisi jo siihen mennessä. Oma oli asiansa jos jaksoi jostain olemattomasta asiasta suuttua. Ainakin mä olin yrittänyt.

Nappasin leipälautasen käteeni ja suuntasin sen kanssa keittiöön. Ryhdyin etsimään kaapista kelmua siihen päälle ettei ne ottaneet jääkaapissa hajua mistään toisesta ruuasta.

Pyöritin kiukuspäissäni viisi kierrosta kelmua lautasen ympärille ja riuhtaisin jääkaapin oven auki. Vedin alaosassa sijaitsevan vihanneksille tarkoitetun laatikon auki ja nakkasin leipäni sinne. Huomenna sitten saatana...

Paiskasin oven kiinni ja kääntyessäni ympäri, kohtasin Nikon tuiman katseen. Antaisit olla jo... sitä ei kerran napannut keskustella niin ei sitten keskustella. Mennään sitten vihaisina nukkumaan ja herätään aamulla kahta kauheampaan vitutukseen kun tuli nukuttua huonosti. Ellei siihen sitten ollut siihen mennessä jo kuollut.

Se tuli muutaman askeleen mua lähemmäs ja painoi kätensä mun kaulalle. Se työnsi mut vasten jääkaapin ovea ja repi mut raivoisaan suudelmaan. Tästäkö olikin kyse? Taktinen veto jos se kiukuttelemalla yritti suututtaa myös mua vain saadakseen syyn pistää mut huutamaan. Mä taisin olla kusessa... 

***

Suunnittelin teille jotain kivaa juhannus-spessua johonkin mut mielikuvitus anto rukkaset niin panemiseks se vaan olis mennyt, joten taidan jättää välistä :)