Until we die✅

Haaveilija

Minä ja Niko odoteltiin sovitussa paikassa Aleksia ja Joelia. Jälkimmäisenä mainitun mukaan niille oli tullut jokin viivästys jonka seurauksena ne myöhästyisivät hieman alkuperäisestä aikataulusta. Eipä se niin tarkkaa ollut. Mua kiinnosti muutenkin aina enemmän jatkot kuin itse bileet. Mä olin outo, myönnetään...

Olli oli vienyt Joelin kakkuidean ja oli näin ollen nyt vastuussa siitä. Sen tuntien meitä saattoi odottaa jokin mansikkainen kermaunelma tai sokerisen tahmea kinuskikakku. Mulle oli oikeastaan yksi ja sama, en mä muutenkaan niin kakuista pitänyt. Mutakakku oli ainoa mitä mä saatoin jopa itse ostaa... en sentään leipoa.

Mutta pääasiahan tässä oli se että Aleksi tykkäsi. Sen syntymäpäivää tässä kuitenkin oltiin viettämässä. Jos mä olisin ollut vastuussa, meillä ei olis kakkua eikä muitakaan muodollisuuksia. Me oltais kitattu vaan kaljaa koko saatanan ilta ja päädytty koko kuusikko keskenämme sänkyyn. Olli tuskin suunnitteli mitään sellaista...

Me oltiin yhteistuumin päätetty et tänä iltana pidettäis muijat minimissä ja keskityttäis vain viettämään iltaa ihan meidän kesken. Se nyt oli suunnattu lähinnä Joelille ja Ollille. Joku olis voinut väittää että myös mulle mut mä olinkin oikeastaan vähän kaikkiruokainen.. joten...

Tommi sai yleensä olla aika rauhassa eikä sitä itseäänkään huvittanut lähestyä ketään. Se kuitenkin tiesi aina joutuvansa vahtimaan meitä.. jos se olis ollut joka kerta lähdössä jonkun naisen matkaan, ei meistä kukaan olis varmaan enää edes hengissä. Lienee parempi että korona on iskenyt hieman kapuloita rattaisiin baarissa juoksemisen osalta...

Niko taas sai olla melko rauhassa senkin takia et yleensä se oli ollut niin tiiviisti mun kanssa. Muut jätkät ei sitä aina niin arvostaneet mutta olihan nekin jo ehtineet asiaan tottua. Sitä paitsi eihän se niiden ongelma ollut. Kuka sitten juoksi kenenkin perässä. Sivusta seuraavien muuten oli varmasti helppo ajatella meidän olevan pariskunta. Sitä odotellessa...

Aleksin kanssa me ei tätä ennen oltu edes ehditty juuri baareissa käydä. Niin saatanan kauan tämä pandemia oli pidellyt ihmiskuntaa otteessaan. Tai sitten Aleksi vain oli ollut kovin vähän aikaa meidän seurassa. Sekin oli kyllä totta... jos vertasi siihen miten kauan me muut oltiin ehditty jo olla kimpassa.

Ollilla varmasti olis ollut seuraa ihan päätyyn asti jos se onneton vain olis jaksanut pysyä edes puoleenyöhöön asti hereillä. Se jätkä ei varmaan koskaan ollut pilkkua nähnytkään... aina se oli ollut unessa ennen sitä. Eipä me kyllä sen puoleen kovin usein oltu pilkkuun asti edes baarissa oltu. Aina oltiin lähdetty sitä ennen jatkoille tai sitten kuka nyt mihinkin.. omille teilleen.

Tarvitsiko mun edes sanoa kuka oli aina se jolla oli vähintään kaksi muijaa kainalossa ja suu korvissa? Järki ties missä.. housuista puhumattakaan.. okei ei se sentään baarissa ollut.. ei ainakaan toivottavasti...

Ainahan sitä jaksettiin heittää ikuisuuskysymys; tumma vai vaalea? Joel oikaisi sen kysymyksen ottamalla molemmat... tuskin yksikään sen hoidoista oli enää aamulla sitä mieltä että tuo hyvännäköinen sinisilmäinen blondi olisi ollut hyvä ratkaisu... Joel oli aina huono idea! Muistakaa se!

"Porko!" säikähdin jonkun huutaessa miltei korvani juuressa.

Katsahdin hämmentyneenä edessäni seisovaa kolmikkoa joka odotti multa selvästi jotain vastareaktiota. Kyllä mä hereillä olin.. ajatukset vain sattui viemään mukanaan. Niillä oli paha tapa viedä jonnekin täysin toiseen ulottuvuuteen.

"No mitä?" kysyin.

Joel pudisteli päätään huvittuneena ja lähti viittoilemaan tietä eteenpäin. Me seurattiin sitä täysin tietoisina siitä minne oltiin päätymässä. Se oli hyvä tietää etukäteen tuon miehen kanssa liikkuessa. Muuten ei hyvä seurannut.. en mä silti väittänyt et muakaan välttämättä kannatti kovin sokeasti seurata.. ihan jo pelkästään senkin takia et mulla ei ollut suuntavaistoa ollenkaan. Jos joku sanoi et lähdetään kaakon suuntaan, mä menin luoteeseen. Ihan totta...

"Mitä sä taas oikein haaveilet?" Niko kysyi virnistäen ja huitaisi mua leikkisästi käsivarteen. Tietäisitpä vaan... se sai kuitenkin pysyä vain ja ainoastaan mun omana tietonani. Jokaisella piti olla oma salaisuutensa.. se oli mun ja sen mä myös pidin. 

***

Katotaa ehdinkö taas kirjottaa yhtään mitään tässä ku työ haittaa harrastuksia :(