Until we die✅

Muistelua

Joel naputteli kärttyisänä pöydän pintaa kun Niko kertasi meidän keikkahistorian pahinta ryyppyreissua. Se ei voinut olla sivusta kuultuna mitään kaunista kuultavaa. Mutta minkä sille mahtoi. Me oltiin me eikä muuksi muututtu vaikka vuosia olis välissä miten paljon tahansa.

Mä olin ehtinyt jo vuosien saatossa unohtaa mitä tuo maaginen ilta olikaan pitänyt sisällään. Muistia kannatti virkistää aina silloin tällöin. Voinen suositella ihan jokaiselle...

Tommi oli siis kerrankin repäissyt ja lähtenyt kunnolla viihteelle meidän kanssa. Se ei ollutkaan ihan jokapäiväistä.. sillä oli kummallinen tapa saada ne kuuluisat yhdet todella pysymään vain yksinä..

Olli oli juuri eronnut tyttöystävästään ja haki piristystä meidän omalaatuisesta tavasta unohtaa arki. Me ei muuten missään vaiheessa oltu tavattu kyseistä naista, josta se oli eronnut.. uskokaa pois, tässä stoorissa se oli mainitsemisen arvoinen asia.

Minä ja Niko oltiin vedetty shotteja kilpaa ja pistetty panokseksi yö toisen vieressä. Tai ennemminkin ehkä päällä.. vaikea arvata kumpi sen palkinnon oli itselleen saanut lunastaa... mulle sen alle pääseminenkin oli jo omanlaisensa palkinto..

Joelilla oli mennyt tunteisiin hävitty kädenvääntö ja se oli lähtenyt hukuttamaan vitutustaan baaritiskille jossa se oli törmännyt tietämättään Ollin exään. Siinä olikin jo draamaa kerraksi.. tai niinhän sitä olis sopinut kuvitella.. mutta ei kai se vielä riittänyt. Totta kai ne oli päätyneet samaan sänkyyn...

Joelin ja Ollin välit oli olleet lähellä mennä kokonaan poikki tämän johdosta mutta luojan kiitos ne oli saaneet asian sovittua. Ei sitä turhaan sanottu että aika paransi haavat. Pitkään ne toisilleen vihotteli mutta lopulta kaikki oli kuitenkin kääntynyt parhain päin.. nyt ne jo melkein pystyivät nauramaan tuolle jutulle. Vaikka Joel olikin umpisurkea nauramaan itselleen...

Mä puolestani en vieläkään osannut nauraa niille lukuisille kerroille, mitä mun ja Nikon välillä oli tapahtunut. Ihan kun sillä ei olisi ollut tekemistä asian kanssa et toista kohtaan oli tunteita... ja valitettavasti ne tunteet taisi olla yksipuolisia. Ei se tällaista vakavana pitänyt. Enkä mäkään sinänsä mutta kummasti omilla tuntemuksilla oli jotain vastaansanomista asian suhteen..

"Mikä on?" kuulin Joelin kysyvän.

Ai mikäkö oli? Mä uppouduin täysin omiin ajatuksiini ja se sai mut luonnollisesti unohtamaan kaiken mitä ympärillä tapahtui. Vaikka olisi pitänyt keskittyä parhaan ystävän syntymäpäiviin.. ei siis oikeastaan yhtään mikään...

"Ei mikään" sanoin hartioitani kohauttaen.

Mitä muutakaan mä oikein olisin voinut sanoa. Ei se olis uskonut kuitenkaan mun selityksiä haavemaailmaan uppoutumisesta. Vaikka mulla olikin yllättävän usein taipumusta vaipua sellaiseen. Ihan kuten epätoivoonkin.. ne kaksi oli yllättävän lähellä toisiaan vaikkei ihan heti uskoisikaan.

"Sitä vaan kun et puutu keskusteluun mitenkään.. ei oo sun tapaista" se jatkoi.

En mä edes tiennyt mistä ne keskusteli. En tietenkään kun mä olin henkisesti jossain aivan muualla... ehkä pitäisi opetella kontrolloimaan omia ajatuksiaan. Tuskin siitä mitään haittaa ainakaan olisi..

"Olli sammuu kohta jos ei lähdetä" Niko huomautti.

Vilkaisin kohta unten maille vaipuvaa yksilöä ja pudistelin vain päätäni. Mikäli me haluttiin se edes nimellisesti mukaan jatkoille, olisi parasta mennä ja äkkiä. Muuten me saatais kantaa se ulos autosta.. meistä kukaan ei tainnut tällä hetkellä olla sellaisessa kunnossa et se onnistuisi ilman kolhuja.

***

Hui siit onki jo aikaa ku on viimeks tähän tullu uutta :)