Until we die✅

Birthday boy

Mä istuin sohvalla Ollin kainalossa ja seurasin Nikon, Aleksin, Joelin ja Tommin beer pongia. Olisin mä mukaankin voinut mennä mut jostain syystä nyt vain laiskotti suunnattomasti. Kuvitelkaa... liian laiska pelaamaan beer pongia. Oliko se jo luokiteltavissa laiskuuden huipentumaksi? Kruunu tänne!

"Mulla on idea!" Niko hihkaisi.

Voi perkele... mitäköhän se tällä kertaa mahtoi suunnitella. Tuskin ainakaan mitään hyvää. Sen ideat oli aina olleet paskoja, sitä ne oli edelleen ja tulisivat vastaisuudessakin olemaan. Siitä ei päässyt mihinkään.

"Birthday boy.." se sanoi virnistäen Aleksin suuntaan.

Mustahiuksisen kasvoille kohosi kauhistunut ilme. Ihan kun se olisi voinut kuvitellakaan mitä Niko pienessä mielessään suunnitteli. Siitä ei yksikään meistä voinut olla varma. Ei milloinkaan.

Mä vaan olin enemmän kuin onnellinen siitä että tuo Nikon idea oli suunnattu jollekin muulle kuin esimerkiksi mulle. Mä olin nimittäin korviani myöten täynnä sen paskoja ideoita. Aina mä sain olla mukana toteutuksessa vaikka eipä mulla pahemmin vastaansanomista ollut koskaan ollutkaan.

"Antakaa tuoli" se käski.

Joel nappasi vähän matkan päässä olevasta tuolin selkänojasta kiinni ja työnsi sitä Nikoa kohti. Mies otti sen hymyillen vastaan ja asetteli tuolin keskelle olohuoneen lattiaa, siirtäen meidän pelipöytää. Niiden pelipöytää...

"Menehän istumaan" se ohjeisti.

Ja niin Aleksi teki. Täysin tietämättömänä siitä mitä Niko sen pään menoksi oli oikein suunnitellut. Sitä me kaikki varmasti odotettiin enemmän tai vähemmän innolla...

"Nyt valitse joku meistä. Paitsi minä tai Joonas" Niko huomautti.

Mä katsoin miestä hämilläni. Mitä pahaa mä nyt taas olin tehnyt? Ehkä se halusi vain kontrolloida tätäkin leikkiä.. Niko osasi olla melkoinen kontrollifriikki sille päälle sattuessaan..

"Mun ois helpompi valita jos tietäisin mihin tää on johtamassa" Aleksi tokaisi.

Niko vain hymyili ja pudisteli päätään. Ei sillä tainnut olla ajatustakaan paljastaa suunnitelmaansa. Me kaikki oltiin siis yhtä ilosen pihalla koko asiasta. Vain Niko yksin tiesi oman kuningasideansa.

"Sä näät sen kohta. Sano nyt vaan joku" Niko ohjeisti.

Aleksi huokaisi syvään ja kävi katseellaan meistä jokaisen läpi. Mitä Niko ikinäkään suunnitteli, kannatti valita kaikissa olosuhteissa meistä pienin paha. Se olisi varmasti ollut Aleksi itse mutta sitä vastausta tuskin tässä kohtaa hyväksyttiin..

"No vaikka Olli sitten" se sanoi hartioitaan kohauttaen.

Mun vieressä istuva mies katsoi väsyneen näköisenä Aleksia ja sitten tyytyväisenä virnuilevaa Nikoa. Mitäköhän eroottista suutelusessiota se niille oli ehdottamassa. Tuo kuulosti kyllä enemmän sellaiselta mitä mä olisin voinut olla ehdottelemassa...

"Hyvä. Olli, vedäpä meidän synttärisankarille pieni sylitanssi" Niko sanoi hymyillen.

Ollin katse muuttui järkyttyneeksi ja mä olin melko varma sen olevan valmis pakenemaan paikalta hetkenä minä hyvänsä. Eikä tuolillaan istuva Aleksikaan sen iloisemmalta näyttänyt. Niko taisi unohtaa sen tosiasian et meidän synttärisankari ei pitänyt ihan samanlaisista tempuista kun niiden suunnittelija itse.

"Vedä itse" Olli tokaisi.

Sitä ei paljoa Nikon ideat napanneet. Se painautui vain tiukemmin sohvan selkänojaa vasten ja haukotteli väsyneenä. Ihme sinänsä et mies oli enää edes hereillä...

Niko asteli päättäväisenä sen luo ja nappasi miestä kädestä kiinni. Se katsoi itseään hieman lyhyempää brunea kyseenalaistavasti ja kurtisti kulmiaan.  

"Ihan totta Niko, en mä kaipaa mitään sellasta" Aleksi yritti pelastaa vielä tilannetta. 

Mä uskalsin vain epäillä et ennemmin tai myöhemmin se idea tulisi toteutumaan. Jos ei Ollin toimesta niin aivan varmasti jonkun muun. Vähintään Nikon itse. Mikä hitto siinä olikin et aina piti vetää jollekin sylitanssi.. eikö pelkkä pusu olisi riittänyt..

***

Jää nähtäväksi selviääkö Olli tästä kunnialla :)