Until we die✅

Enemmän

Laahustin hengästyneenä rappuset ylös kohti Nikon avaamaa ovea. Päivän porrastreeni tuli tehtyä tässä samalla. Olinpas mä ollut harvinaisen urheilullinen ihminen tänään... raitista ilmaa, porrastreeniä ja aamuseksiä. Well fuckin done...

"Siinä" Niko sanoi virnistäen ja ojensi mulle harmailla kuorilla varustetun puhelimen.

Mitä se oli taas mennyt tekemään? Tuo ilme ei voinut tietää mitään hyvää. Mä en välttämättä edes halunnut tietää missä tämä oli käynyt..

"Sulosta muuten että pidät mun yhteystietoihin linkitettynä kuvaa jossa me suudellaan" se sanoi kulmiaan kohottaen. Jos sitä nauratti vain tuo, mä en ollut huolissani vähääkään. Musta se kuva oli pelkästään herttainen. Mielipiteitä oli toki yhtä monta kun oli ihmistäkin...

Joel hyvänä esimerkkinä juuri siitä päinvastaisesta mielipiteestä. Annetaan se sille anteeksi.. me oltiin pakotettu se ottamaan tuo kyseinen kuva... mä olin istunut Nikon syliin ja saanut hyvän idean suudella sitä. Sen mielestä siinä olis ollut aihetta insta-kuvaksi, joten se oli pistänyt vieressä istuvan Joelin valokuvaajan hommiin.

"Hittoako sä mun puhelinta tongit" sanoin muka loukkaantuneena.

Ei mulla siellä mitään salaisuuksia ollut, en mä sitä. Selatkoon vaikka mun puhelu- ja viestihistoriani läpikotaisin jos siltä tuntui. Kuvagalleriaan en suositellut menemään... sieltä löytyi vähintäänkin kyseenalaista kontenttia.

"Koitin soittaa sulle ja huomasin vasta et jätit luuris sängylle kun se alko huutamaan siellä" se vastasi hartioitaan kohauttaen. Ei todellakaan ollut mun tapaistani hukkailla omaisuuttani tuolla tavalla. Yleensä jos multa jotain oli hukassa, se olin minä itse. Ja silloinkin oikeastaan kaikilta muilta paitsi itseltäni. Niiden päänsärky se silloin oli, ei minun...

"Oliks sulla jotain asiaakin?" kysyin.

Todennäköisesti kun se kerran oli yrittänyt soittaa.. toisaalta eipä olisi ollut ensimmäinen kerta kun Nikon suusta kuulee lauseen ei mulla mitään asiaa ollut mutta... liian usein sillä oli tapana aloittaa puhelut noilla sanoilla. Eikä se mua sinänsä haitannut. Eihän siihen välttämättä syytä tarvittu jos sä halusit ystävällesi alkaa soittelemaan. Pääasia että soitit. Ainakin sä silloin ajattelit sitä..

"Mä halusin vaan... tai ei mitään" se sanoi kättään huolettomasti huitaisten.

Olisit sanonut vaan. Ei se sen turhempaa voinut olla kun yksikään mun harkitsemattomista sanavalinnoistani. Mä taisin olla mestari sellaisissa...

"Sano nyt kun alotitkin" rohkaisin.

Mä halusin kuulla lisää syitä miksi mulle ei voinut kertoa sitä, tätä tai tota.. se oli mulle jo tuttua kauraa. Niko sen sijaan oli uteliaisuutensa kanssa niin pohjaton, et siltä oli mahdoton salata yhtään mitään. Jos se halusi jonkin asian selville, se myös sai sen selville.

"Sitä vaan että kiitos aamullisesta" se sanoi pienesti hymyillen.

En mä nähnyt siinä mitään kiiteltävää. Kumpikin me oltiin yhtä hiton kiimaisia, joten ei kai siinä sen ihmeellisempää. Silloin pannaan kun panettaa... ja meidän kohdalla tuo piti vähän turhankin usein paikkansa.

"Mul on ollut viime aikoina vaikeeta ja sä oot saanut edes hetkeks mut unohtamaan kaiken sen" se sanoi. Mä en tiennyt ihan olisko sen sanat pitänyt ottaa kohteliaisuutena vai loukkauksena mutta musta se kuulosti kivalta lähinnä. Jos mä olin sille pakokeino kaikesta siitä paskasta mitä sen elämässä oli tapahtunut, mä en voinut olla kuin tyytyväinen. Toisaalta taas mun tunteeni huomioon ottaen, jos mä olin sille se toimiva juttu unohtaa kaikki vain siihen asti et se sai taas kaiken kuntoon ja löysi rinnalleen uuden ihmisen...

Sitä vartenha ystävät olivat et toista jeesattiin niin ylä- kuin alamäissäkin. Mutta kun fakta vain sattui olemaan se et mä halusin olla enemmän. Mä halusin olla enemmän kuin frendi johon tukeuduttiin vaikealla hetkellä. Enemmän kuin se joka seurasi vain vierestä kuinka toinen löysi elämäänsä juuri sen ihmisen, jonka kanssa kaikki oli täydellistä. Sen joka teki sut ehjäksi kaikkien muiden jälkeen ja joka sai sut hymyilemään pelkästä ajatuksesta. Sen joka oli juuri sinua täydentävä osapuoli. Se mä halusin olla... en mitään muuta. 

***

Rupesin tässä vaan mielikuvitukseni tuotoksena pohtimaan et millasiakohan kuvia sieltä Joonaksen galleriasta mahtaa oikeesti löytyä O_o