Kelmit ja kelmittäret

1.

Astoria istui junassa katsellen ohi kiitäviä maisemia.

"Niin outoa. Vai mitä?" Brianna Roswell naurahti hänen vieressään.

Hän ja Brianna olivat erottamattomia kuin sisarukset, sellaiset sisarukset, joita hänen ja hänen veljensä Siriuksen olisi pitänyt olla. Astoria tunsi kateuden vihlasevan sydämessään. Asioiden ei pitänyt mennä näin. Hän ja Sirius olivat olleet joskus ystävykset ja ennen kaikkea sisarukset, mutta nyt he olivat kasvaneet erilleen. He olivat yhtä kaukana toisistaan kuin musta ja valkoinen, vaikka Siriusta ei voinut hyvällä omallatunnollakaan verrata valkoiseen. Oikein kaksimielisyyden perikuva.

Vastausta saamatta Brianna jatkoi: "Juuri alkoi eka vuosi ja nyt... nyt me ollaan tässä. Tosissaan tämä on meidän viimeinen vuosi." Kuiskaamalla Brianna jatkoi: "Ja viimeinen mahdollisuus hurmata Sirius." Hän kuiskasi sen kuitenkin sen verran kovaa, että Astoria kuuli.

"Hei! En tiennytkään, että olet noin epätoivoinen. Eikö satunnaiset luutakomerovierailut enää riitä?" Astoria kiusoitteli virnistäen.

Brianna ei vaivautunut vastaamaan, mulkaisi vain. Todellisuudessa hänen ystävänsä sanat vihlasivat ja kovaa, vaikka Brianna tiesikin hänen vain vitsailevan. Pahinta oli, että Astoria oli oikeassa. Hän oli epätoivoinen eikä halunnut mitään satunnaisia luutakomerovierailuja. Hän halusi Siriuksen itselleen. Ihan kokonaan. Nyt ei ollut kuitenkaan oikea aika haaveilla sellaisesta. He olivat perillä, Tylypahkassa.

***

Kun Astoria ja Brianna nousivat junasta, he näkivät ensimmäiseksi joukon valvojaoppilaita. Siinä samassa Astoria muisti johtajatyttöroolinsa. Miten hän oli alkuunsakaan voinut unohtaa sen? Hän ei ollut kuitenkaan vaivautunut ottamaan selvää johtajapojasta, joten ei voinut muuta kun vain toivoa pojan olevan joku kiva. Esimerkiksi Remus Lupin. Vaikka Astoria vihasikin muita kelmejä, Remuksen kanssa oli helppo tulla toimeen.

Astoria jähmettyi paikalleen kuin jääkalikka, kun kuuli James Potterin huhuilevan johtajatyttöä ja samalla ilmoittavan olevansa johtajapoika.

"Ei voi olla," Astoria edelleen jähmettyneenä sanoi ääni väristen. James Potter oli hänen vihaamansa poika. Astoria piti Siriuksen ja hänen eroaan osittain Jamesin vikana.

"Kyllä vain," Brianna ei kuulostanut yhtään yllättyneeltä. Astorian kääntäessään katseensa ystäväänsä, hän näki vain omahyväisen virnistyksen.

"Ei voi olla totta! Sä tiesit etkä kertonut!"

"Et kysynyt," Brianna yritti näyttää viattomalta.

"Olet kauhea!" Brianna ei kuitenkaan ottanut loukkaavia sanoja kuuleviin korviinsa vaan virnisti, jos mahdollista, leveämmin.

Hyvä on. He selvittäisivät tämän myöhemminkin, mutta nyt Astoria hoitaisi edes jonkun asian asiallisesti kerran elämässään. Hän lähtikin suorinta tietä koputtelemaan Jamesin olkapäälle. James kääntyi, mutta hänen ilme heti muuttui irvistykseksi.

"Saanen esitellä. Astoria Black, johtajatyttö," Astoria esitteli voimatta virnistää omahyväisesti.

"Sano, että näen pahaa unta," James pyysi pahoinvoivan näköisenä.

"En itsekään ole innostunut siitä, että juuri SÄ olet johtajapoikana. Miten ylipäätään kukaan voi antaa niin suurta vastuuta SULLE, kun kaiket päivät pilailet, juot alkoholipitoisia juomia ja vierailet ties missä luutakomeroissa?"

"Sulla on pelottavan yksitoikkonen kuva elämästäni," James irvisti. "Sitä paitsi et ole itsekkään yhtään parempi, kun uhkailet ihmisiä veitsillä." Astoria tajusi Jamesin tarkoittavan sitä kertaa, kun James oli tunkenut nokkansa sellaisiin asioihin, jotka eivät hänelle kuuluneet. Silloin Astoria oli hetken mielijohteesta uhkaillut Potteria keittiöveitsellä.