Oli kulunut viikko ja oli perjantain iltapäivä. Reagan istui pikkuveljensä kanssa rohkelikkojen oleskeluhuoneessa jutellen.
”Mä en tiedä miten mä saan Susannen hurmattua,” Ryder valitteli. Hän oli epätoivoisesti yrittänyt saada ihastustaan treffeille. Kaikilla yritys kerroilla oli joku mennyt pieleen.
”Hei kyllä sä vielä keksit jotain,” Reagan lohdutti. ”Ja jos et löydä-”
”Ei sun tarvitsekaan. Olet vielä nuori ettei sulla ole mitään kiirettä. Tiedetään, tiedetään,” Ryder jatkoi imitoiden Reagania.
”Sä arvaat nykyään liiankin hyvin, mitä olen sanomassa,” Reagan naurahti ja pörrötti veljensä ruskeaa tukkaa.
”Aika vaikeata oli, kun aina sanot tuon saman lorun,” Ryder sanoi sarkastisesti. ”Nyt keksin!”
”Mitä?” Reagan kysyi kiinnostuneena.
”En ole vielä kokeillut laulaa Susannelle.”
”Tuota… Ryder onko se nyt varmasti hyvä idea?”
”Ihan varmasti on! Siitä tulee mahtipontinen ennennäkemätön treffi kutsu!” Ryder intoili.
”Mistä treffikutsusta täällä puhutaan?” Siriuksen kiinnostunut ääni kuului. Hän hyppäsi Reaganin viereen sohvalle ja otti hänet kainaloonsa.
”Ei kuulu sulle,” Ryder heti alkoi murjottamaan.
”Ryder!” Reagan torjui.
”Mitä?”
”Sirius on nyt mun poikaystävä ja olisi kiva, jos tulisitte toimeen.”
”Sori sisko, mutta tuon ylimielisen paskiaisen kanssa? Ei kiitos.”
”Mitä mä olen sulle tehnyt?” Sirius naurahti huvittuneena.
”Mä en halua, että mun sisko seurustelee sinunlaisen ihmisen kanssa. Vielä satutat häntä.”
”Ryder! Me ollaan puhuttu tästä. Mä osaan tehdä itse omat valinnat.”
”Siltä näyttää… Antaa olla, mutta jos Sirius satutat jotenkin Reaganin niin-”
”Hei riittää!” Reagan keskeytti veljensä uhoilut.
”Okei. Mä lähden nyt. Nähdään!” Ryder sanoi ja katosi Siriusta kiroten.
”Anteeksi Ryderistä. Sillä menee joskus tuo suojeluhalu yli,” Reagan pahoitteli.
”Ei mitään. Tuo on lähinnä huvittavaa,” Sirius naurahti ja suuteli Reagania.
***
Susanne Smith oli vitosluokkalainen suhteellisen rauhallinen tyttö. Hänellä oli mustat pitkät hiukset aina nutturalla ja vahvat silmä rajaukset. Hän ei käyttänyt lukuun ottamatta ripsaria ja rajauskynää lähes mitään meikkiä. Hänellä oli kultaiset korvikset ja aina löysät housut ja iso huppari.
Ryder bongasi Susannen ystävien seurasta ja päätti taas yrittää pyytää tyttöä treffeille. Aina joku oli keskeyttänyt hänet tai hän oli mokannut sanoissa.
”Susanne!” Ryder kutsui.
”Niin?”
”Mulla… mulla olisi asiaa.”
”Kerro vain,” Susanne pyysi.
Ryder kröhi kurkkuaan ja aloitti sitten laulamaan harakka äänellään: ”Yhtä asiaa mä olen aina halunnut kysyä sulta. Voisitko sä tulla treffeille mun kanssa?”
Susannen kaverit peittivät korvansa laululta. Susanne oli kuitenkin tavallaan imarreltu. Ryder oli keksinyt oman laulun sitä varten, että pyytäisi häntä trefeille.
YOU ARE READING
Kelmit ja kelmittäret
FantasyMitä jos Sirius Blackillä olisikin sisko? Millainen hän olisi? Tämä kirja on tosiaan mun versio kelmien viimeisestä lukuvuodesta Tylypahkassa. Vähän kaanononia, paljon mielikuvitusta. Luvassa on draamaa, romantiikkaa, taikaa ja paljon muuta. Btw kir...
