17.

30 8 12
                                    

6.10. oli torstai. Astoria ärsyyntyneenä odotti eräässä salakäytävässä. Pojat valittivat aina, että tyttöjä sai odottaa, mutta todellisuudessa se oli toisinpäin. Ainakin Astorialla. Hän oli aina sekuntilleen toisin kuin tämä musta hiuksinen poika, jota hän tälläkin hetkellä odotti.

”Black,” Astoria kuuli takaansa Severuksen kutsuvan. Astoria kääntyi.

”Vihdoin! Missä sä taas olit? Älä koettele mun hermoja tällein,” Hän ärähti.

”Rauhoitu. Tuli mutkia matkaan.”

Astoria huokaisi ja jatkoi sitten ystävällisemmällä äänellä: ”Mikä se sun asia oli?”

”Tämä,” Severus virnisti ja siirtyi lähemmäksi suudellakseen Astoriaa.

”Oli sulla jotain muutakin,” Astoria naurahti suudelman loputtua.

”No ehkä… Tulisit takaisin,” Severus pyysi.

”Ai kuolonsyöjien kokoukseen?” Astoria kohotti kulmiaan.

”No niin ja ylipäätään takaisin kuolonsyöjäksi.”

”Miksi ihmeessä?”

”Miksi ei?”

”Mitä se sua liikuttaa? Kerro nyt, mitä sä juonittelet.”

”En mä juonittele vaan joku toinen,” Severus mumisi.

”Voldemort?”

”mmm.”

”Mitä?”

”En mä voi kertoa, kyllä sä sen tiedät. Mutta se suunnittelee Bellan kanssa jotain semmoista, mitä et todellakaan haluisi kokea,” Severus paljasti.

”Jaa. No se riski on otettava. Kyllä mä pärjään niille kahdelle idiootille,” Astoria naurahti itsevarmasti.

”Tällä kertaa sä et pärjää.”

”Ja miten niin?”

Severus ei vastannut kysymykseen vaan hetken hiljaisuuden jälkeen kysyi vasta kysymyksen: ”Miksi sä et tule takaisin?”

”Mun elämä yhtä helvettiä Voldemortin alaisena. kun mut vihdoin potkittiin ulos niin, miksi mä menisin anelee nöyränä armoa, kun tästä unelmoinkin ne kaikki vuodet? Vapaudesta!”

”Eli sulla on vain liian iso ego,” Severus naurahti.

”Kuuntelitko sä yhtään, mitä mä sanoin?”

”Kuuntelin mä. Ainakin olen varoittanut, jos en nyt saa sun päätä käännettyä.”

”Et saa. Ja mua ylipäätään kiinnostaa, miksi sä edes välität?”

Severus katsoi syvään Astorian vihreisiin silmiin, jota hän niin rakasti ja huokaisi sitten kääntäen kasvonsa muualle. ”Välitän vaan.”

***

Seuraavana iltana kelmit päättivät järjestää viikonlopun kunniaksi pienet pippalot 5-7 luokkalaisille rohkelikoille rohkelikkojen oleskeluhuoneessa.

Astoria istui tylsistyneenä oleskeluhuoneessa. Oli tosiaankin virhe tulla tänne, mutta kun Brianna melkein pakotti hänet mukaan! Kelmit olivat rasittavia selvinpäin, mutta vielä rasittavimpia humalassa. He koko ajan vain räkättivät ja puhuivat Astorian vieressä.

Toki Astoria voisi siirtyä, mutta siellä oli muita ja vielä ahtaampaa. Briannakin oli kadonnut ties minne! Reagan tanssi Winnien kanssa kuin olisi elämän paras päivä.

Juuri kuin Astoria päätti mennä nukkumaan joku alkoi puhua hänelle.
”Näytät olevan juoman tarpeessa,” se joku sanoi hänelle ojennellen tuliviskiä. Kääntyessään Astoria näki erään kutosluokkalaisen pojan. Pojan nimeä hän ei juuri nyt saanut päähän. Mutta tällä pojalla oli oranssit hiukset.

Kelmit ja kelmittäretWhere stories live. Discover now