Kelmit ja kelmittäret

8.

Brianna tuli Astorian luokse Tylypahkan pihalle.

"Saitko sä sen?" Astoria kysyi.

"Juu. Tässä," Brianna näytti näkymättömyysviittaa.

"Kiitos paljon! Nähdään myöhemmin!" Astoria oli jo lähtemässä näkymättömyysviitan kanssa muualle.

"Itseasiassa... siitä mun pitikin puhua. Voinko mä tulla mukaan?"

"Liian vaarallista."

"Hei come on, mä olen sun ystävä, en mikään pikkusisko!"

"Silti! Jos sä tulisit mun mukaan ja sulle sattuisi jotain, mä en antaisi itselleni anteeksi. Tämä oli kuitenkin mun idea."

"Mutta mitä jos sulle sattuu jotain?" Brianna kysyi huolestuneena.

"Ensinnäkin, mä en jää kiinni ja toiseksi, mä en jää kiinni," Astoria virnisti ja lähti tiehensä.

***

Pian Astoria oli lähellä rakennusta, jossa yleensä kuolonsyöjät kokoontuivat. Hän vetäisi näkymättömyysviitan päälleen ja lähti kävelemään rakennusta kohti. Talossa oli juuri joku kokous lopuillaan. Astoria yritti löytää katseellaan tyttöä, joka oli naamioitunut Briannaksi. Se olikin yllättävän helppoa. Siinä hänen vieressään seisoi tyttö, jonka hupun alta näkyi sinisiä hiussortuvia.

Kokouksen päätyttyä Astoria lähti seuraamaan sinipäätä. Oikeastaan se oli vähän huono nimi tytölle. Tämän tytön hiukset olivat vain hiusten latvoista siniset. Heidän saavuttua vähän syrjemmälle kujalle, Astoria riisui viittansa.

"Delphini!" Astoria kutsui. Delphini kääntyi säikähtyneesti katsomaan kutsun suuntaan.

"Astoria?" Delphini hämmästyi ja tuli hiukan lähemmäs.

"Mulla olisi sulle muutama kysymys."

"Ei mulla nyt taida olla aikaa mihinkään haastatteluihin."

"Oletko nyt varma?" Astoria muutti äänensävyään painostavamaksi. Delphini vain nyökkäsi ja jatkoi kävelyään eteenpäin. "Jos ei hyvällä niin pahalla," Astoria mumisi.

"PAISKAOS!" Delphini paiskaantui maahan vatsalleen. Delhini yritti etsiä viittansa taskusta sauvaansa nopeasti. Astoria istahti Delphinin selän ja käsien päälle. Siinä samassa hän myös tajusi, kuka tyttö oikeasti oli. Bellatrixin ja Voldemortin lapsi, tulevaisuudesta. Astorialle nousi oksettava tunne kurkkuun. Miten kukaan haluaisi tehdä Voldortin kanssa jotain niinkin ällöttävää kuin lapsen?

"Au," Delphini mutisi.

"Pääset tästä pois, kun kerrot yhden jutun."

"Mähän sanoin, että en osallistu mihinkään haastatteluun."

"Siinä tapauksessa tässä voi vierähtää moniakin vuosia."

"MONIA VUOSIA?!"

"Niin, tai sitten voit vaan vastata pariin kysymykseen. Valitse," Astoria katsoi kynsiään huolettomasti. Oikeastaan tällä hetkellä hän enemmänkin makoili kuin istui Delphinin päällä.

"No okei. Mitä halusitkaan kysyä?" Delphini myöntyi lopulta ärsyyntyneesti.

"Mistä vuodesta tulet?"

"M-miten niin? Ihan tältä vuodelta," Delphini valehteli.

"Älä valehtele."

"En mä valehtelekaan."

"Mä olen nyt tosissani. Pääset helpommalla, kun kerrot."

"En."

"Mä tiedän, että haluat pelastaa Voldemortin ja Bellan, mutta voin luvata pitää omakätisesti huolta, ettei kumpikaan ole elävien kirjoissa pitkään. Noniin, kerrotko nyt vaan tarkan ajan ja paikan? Voin toki lähettää sut myös johonkin dinosaurusten aikaan," Astoria uhkaili.