Peter (kelmien kielloista huolimatta) oli hätistellyt lepakot kimpustaan ja yritti suostutella kelmejäkin tekemään niin. ”Se on vain yksi, pieni taikasana. Ei se teitä syö,” Peter yritti suostutella.
”Miljoonannen kerran Matohäntä. Me keksitään joku toinen tapa,” Sirius vakuutteli.
”Omapahan on ongelmanne,” Peter kohautti hartioitaan. Koulupäivä oli jo loppu ja oli päivällinen. Niin Snape kuin muutkin luihuset olivat tulleet ilkkumaan kelmeille heitä seuraavista lepakoista.
”No mikäs täällä on meininki?” Astoria ja Brianna istuivat kelmien viereen pöytään syömään. Kelmit mulkaisivat kukin vuorollaan Astoriaa.
”Noo… Sirius?” Brianna aloitti saaden Siriuksen kiinnostuneen katseen.
”Haluisitko sä tehdä jotain?” Heti sen kuultuaan Peterin kasvot synkistyivät. Hän oli luullut, että hänellä ja Briannalla olisi jotain. Eilen bileissähän he pussailivatkin, mutta ilmeisesti tytön tunteet Siriusta kohtaan eivät olleet kadonneet mihinkään.
”En mä ehdi,” Sirius vastasi tylysti.
”Miten niin?”
”En nyt vaan ehdi. Mulla on muuta.”
”Mitä muuta? Aina sulla on jotain muuta.”
”Lopeta jo se kyseleminen! En ole kellekään tilivelvollinen etenkään sulle!” Sirius karjaisi ärsyyntyneenä.
”Ei sitten,” Brianna nousi pöydästä ja katosi muualle nyyhkyttäen.
”Olisit sä nyt voinut kertoa sille totuuden. Hän ansaitsee kuulla sen,” Astoria sanoi Siriukselle.
”Mikä totuus?” Peter ihmetteli.
”No jos sä kerran itse tiedät jonkun totuuden niin miksi sä et kerro?”
”Niin mä ajattelinkin.”
”Häh?”
”Unohda matohäntä. Ei mitään tärkeätä,” Sirius tuhahti.
***
Brianna oli kyllästynyt Siriuksen tylyihin vastauksiin. Ei Sirius ollut aikaisemminkaan kamalan kiinnostunut Briannasta, mutta nyt poikaa ei kiinnostanut Brianna edes pisarankaan verran. Se oli jo käynyt ilmi moneen kertaan. Ainut mahdollinen syy oli, että Siriuksella oli joku toinen. Ja vaikka Sirius ja Brianna ei varsinaisesti koskaan ollutkaan seurustellut niin Brianna olisi ansainnut edes jonkinlaisen selityksen. Tänään hän päätti itse ottaa siitä selvää.
***
”Reagan!” Sirius huudahti ja kiiruhti tytön luokse.
”No?” Reagan kysyi vähän turhankin tylyyn sävyyn. Hän nyt muisti suurimmaksi osaksi illan ja häntä kyllä vieläkin otti päähän se ettei Sirius voinut mainita sanallakaan ollen siinä pränkissä myös mukana, vaikka hän oli ihan varmasti huomannut Reaganin mulkoilevan Peteriä ja tiennyt syyn.
”Mikäs nyt on?” Sirius kummasteli saavutettuaan Reaganin.
”Ärsyttää vaan, kun et voinut kertoa, että säkin olit siinä kepposessa mukana.”
”Mä ajattelin, että se oli ilmiselvää.”
”Silloinkin kun mulkoilin vain Peteriä?” Reagan nosti kulmakarvansa.
”No… ehkä mä jotain aavistin. En vaan halunnut pilaa mitään… meidän juttua tai… niin.”
”Meidän juttua? Mitä sä tarkoitat?”
”No siis… mä,” Sirius aloitti, mutta mietti kuitenkin hetken, miten asian ilmaisisi.
”Tykkäät musta?” Reagan arveli ja Sirius nyökkäsi vähän nolona. ”Niin minäkin,” Reagan lisäsi.
YOU ARE READING
Kelmit ja kelmittäret
FantasyMitä jos Sirius Blackillä olisikin sisko? Millainen hän olisi? Tämä kirja on tosiaan mun versio kelmien viimeisestä lukuvuodesta Tylypahkassa. Vähän kaanononia, paljon mielikuvitusta. Luvassa on draamaa, romantiikkaa, taikaa ja paljon muuta. Btw kir...
