Astoria istui jossain tyhjässä huoneessa. Ilmeisesti kuulustelu huoneessa. Siellä oli vain pöytä ja kaksi tuolia. Huone näytti harmaalta ja ankealta.
Pian huoneeseen ilmestyi yksi auroreista, joka oli tullut hakemaan Astoriaa Tylypahkasta. Aurori oli mies, hänellä oli vaaleat hiukset, aurorin asu ja pelottava katse. Aurorin nimi oli ilmeisesti Jacob Andersson tai ainakin niin hänen nimikyltissään luki. Hän näytti siltä kuin haluisi tappaa jokaisen vastaantulijan siksi vähän Astoriaa kuumottikin tämä aurori.
Aurori istui rauhallisesti vastapäiselle penkille Astoriaa ja rupesi tuijottamaan tyttöä murhaavalla katseellaan ennen kun aloitti kuulustelun: ”Olet täällä siis epäiltynä Thomas Andressonin murhasta.”
”Kuka? En ole edes ikinä tavannut häntä,” Astoria ihmetteli.
”Todisteet näyttävät muuta.”
”No mitä todisteita teillä sitten on?”
Jacob vastauksen sijasta rupesi kaivamaan jostain pöydän laatikosta Astorian taikasauvaa ja heilutteli sitä tytön nenän edessä kysyen: ”Näyttääkö tutulta?”
”Mistä sä olet saanut sen? Se on mun taikasauva.”
”Nimenomaan. Sen historiasta löytyy laittomia kirouksia mm. tappokirous.”
”No eihän toi nyt todista mitään. Joku toinen on voinut yhtä hyvin murhata sillä."
”Sun sauvalla? En usko. Tämä löytyi myös murhapaikalta.”
”Okei luuletko sä, että jos mä nyt olisin murhannut jonkun Thomas Adressonin-”
”Andressonin,” Jacob korjasi.
”Ihan sama. olkoon kettu vaikka norsu. Mutta jos mä olisin sen nyt murhannut jostain ihmeen syystä niin, luuletko mun olevan niin tyhmä, että jättäisin sauvani murhapaikalle?”
”Ei sitä ikinä tiedä. On mulla toinenkin todiste.”
”Ja mikä se on?”
”Näytä käsivartesi,” aurori käski.
”Häh. Miksi?”
”Näytä nyt vaan,” Jacob käski painostavalla äänellä.
Astoria kääri mustan takkinsa oikeaa hihaa ja heilutteli sitä aurorin edessä näyttäen ettei siinä ole mitään.
”Toinen käsi,” Jacob käski.
Astoria kääri vasemmankin käden hihan ja näytti sitä.
”Pimeäpiirto,” Jacob virnisti voitonriemuisena.
”Mitä?” Astoria käänsi katseensa käteensä ja järkytyksekseen hän huomasi pimeäpiirron kädessään. Hän kun oli piilottanut sen eräällä loitsulla tällaisia tilanteita varten. ”Miten sä tuon teit?”
”Taikaa,” Jacob virnisti edelleen voitonriemuisena.
”En mä edes ole enää kuolonsyöjä.”
”Silloin sä et olisi elossa. Päästään helpommalla, kun vaan myönnät tappaneesi hänet.”
”En mä voi myöntää sellaista, mitä en ole tehnyt.”
”Myönnä,” aurori alkoi käydä uhkaavammaksi.
”En mä ole tappanut ketään usko jo,” Astoria yritti vakuutella.
”Ja kuka muka uskoo sua?” Jacob naurahti ja tuli lähemmäksi Astoriaa sanoen pelottavan rauhallisesti, mutta samalla tiukalla äänellä: ”Sä voit olla varma, että laitan sut kärsimään veljeni murhasta.”
YOU ARE READING
Kelmit ja kelmittäret
FantasyMitä jos Sirius Blackillä olisikin sisko? Millainen hän olisi? Tämä kirja on tosiaan mun versio kelmien viimeisestä lukuvuodesta Tylypahkassa. Vähän kaanononia, paljon mielikuvitusta. Luvassa on draamaa, romantiikkaa, taikaa ja paljon muuta. Btw kir...
