Kelmit ja kelmittäret

10.

Lauantaiaamuna kelmit astelivat väsyneenä ja päänsärkyisinä Suureen Saliin Astorian, Briannan, Reaganin ja Winnien viereen istumaan. Tytöt olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa. Nukkuivathan he kuitenkin samassa huoneessa.

Astoria virnisti kelmeille ja totesi: "Oli aika villi meno eilen."

"Miten niin?" James hieroi päätään.

"Järjestitte hurmaavan strippausesityksen kauhistuneelle myyjälle. Säälin sitä tyttöä vieläkin," Astoria kertoi.

"Ei kai?" Peter parahti. Reagan mulkaisi häntä ja siirtyi, jos mahdollista, kauemmaksi pojasta.

"Nyt sä kyllä valehtelet. Kyllä mä muistaisin tuommoisen herkkupalan," Sirius vakuutteli.

"Mistä eilisestä te puhutte?" Reagan kysyi.

"Noitten yöllisestä tuliviskireissusta," Astoria selvensi osoittamalla kelmejä.

"Olit säkin siinä mukana, joten älä yhtään esitä mitään enkeliä," James huomautti. Remus ei jaksanut osallistua keskusteluun millään lailla. Hän juuri ja juuri jaksoi keskittyä syömään tällä hirveällä päänsäryllä. Nimittäin päänsärkylääke oli loppunut kelmeiltä.

"Niin, mutta mä en juonut mitään," Astoria puolusteli.

"Olit kuitenkin mukana ja ihan itse tulit. Eli älä nyt syytä, että oltaisiin pakotettu tai mitään."

"Miksi mä nyt tuollaista väittäisinkään?"

"Olisit voinut tehdä part kakkosen sille nelosluokan keissille. Silloin kun tungit Tylyahoon meidän salaretkelle ja sitten, kun jäätiin kiinni, syytit, että me pakotettiin," James muisteli.

"Mä en edes ajatellut, että se menisi läpi McGonagallille," Astoria naurahti ylpeänä.

"Mikä meni läpi?" Astoria kuuli kauhukseen McGonagallin kysyvän takanaan.

Astoria yritti pähkäillä, mitä vastaisisi ja käänsi katseensa kelmeihin apua pyytävällä ilmeellään. Kelmit ja etenkin Sirius vain virnistelivät sellaisella nyt-puhuit-yli-suun -ilmeellä. "Sitä, että Sirius on koira," Astoria vastasi vaan ensimmäisen mieleen tulevan asian. "Siis... Siriuksella on koira," hän korjasi äkkiä.

"Milloin te olette semmoista minulle olette väittäneet?" Minerva kysyi kohottaen kulmiaan.

"Joskus kolmosluokalla," Astoria hymyili vakuutteluhymyllään.

"Jaahas," tämän sanottua Minerva jätti kyselyt sikseen ja katosi omille teilleen. Astoria huokaisi helpotuksesta.

"Tiedätkö sä...?" Sirius katsoi Astoriaa pitkään ja yritti selvästi kysyä jotain, jota koko kansan edessä ei voinut kailottaa.

"Pitäisikö mun?" Astoria kysyi kohottaen kulmiaan. Sirius ei vastannut, huokaisi vaan. "Koirista puheenollen, mun pitää mennä ruokkimaan nyt mun hauva," Astoria lisäsi ja nousi pöydästä.

"Eihän sulla edes ole semmoista," Brianna huomautti.

"Se on mun murheista pienin tällä hetkellä," Astoria totesi ja katosi salista.

"Munkin pitää lähteä. Haluan vielä ehtiä käydä kävelyllä ja silleen," Reagan tiedotti lopetettuaan keskustelun Winnien kanssa.

"Haluatko kävelyseuraa?" Sirius kysyi toiveikkaana.

"Ei kiitos, tykkään käydä ihan itsekseni. Semmoinen pieni oma hetki," Reagan nousi pöydästä.

Hetken Sirius näytti pettyneeltä, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui. "Hei Reagan muuten... tykkäätkö sä koirista?"