Kelmit ja kelmittäret

6.

Peter etsiskeli Reagania pitkin Tylypahkan käytäviä. Kelmien oli tarkoitus nyt tehdä legendaarinen pränkki Reaganille. Mielessään Peter kirosi sitä, että hän joutui tekemään aina tekemään nämä likaiset työt.

Eräällä käytävällä seisoskelikin Reagan, Winnie, Ryder ja Ryderin uusi ystävä Cristo. He juttelivat ja naureskelivat keskenään jollekin jutulle.

”Hei! Mä olen siis Peter ja… Reaganhan se oli?” Peter varmisti. Reagan nyökkäsi kiinnostuneena. ”Niin siis olisi hauska tutustua… eli haluisitko siis… ehkä… nyt tai joskus tai siis… nyt lähteä ulos… siis ihan… ihan ilman mitään taka-ajatuksia.. tai mitä taka-ajatuksia mulla nyt siis olisi,” Peter naurahti punastuneena. Ryder kohotti kulmia. ”Tarkoitan siis, että olisi kiva tutustua… eli lähetkö ulos… kävellylle?” Peter toisti kysymyksen nyt huomattavasti selkeämmin.

”Eii kai mulla tässä mitään muuta ole,” Reagan katsahti epäröiden ystäviensä suuntaa. ”Eli siis kyllä se sopii."

***

”Täällä on ihanan… kaunista,” Reagan yritti saada jotain keskustelua kiusalliseen hiljaisuuteen.

”Niin… Miten oot… viihtynyt täällä?” Peter puolestaan kysyi.

”Ihan hyvin. Oon tavannut mielenkiintoisia ihmisiä,” Reagan vastasi kohteliaasti hymyillen.

”Tota ööh… tässä on siis meri… tai siis sori mun aivot on jäässä… totta kai sä meren tunnistat tai ethän sä mikään idiootti oo,” Peter punasteli. Punastuminen johtui vaan siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi.

”Niin. Se kimaltaa ihanasti.”

Peter käänsi katseensa puskan suuntaan, jossa Sirius virnisteli muiden kelmien kanssa ja näytti peukkua. Peterin kädet vapisivat ja varsinkin hänen äänensä. Nyt hän ei kuitenkaan voinut enää perääntyä.

”HEI TUOLLA JÄTTILÄIS… JÄTTILÄISPUPU!” Peter yritti pahaansa mukaan hämätä Reagania.

”Missä?” Tytön hämmästynyt ääni kysyi ja hän kääntyi katsomaan taakseen. Samalla Peter työnsi tämän veteen. Reagan kirkaisi ja Sirius kiirehti nostamaan tämän vedestä. Siinä samalla Remus loihti molemmat kuivaksi ja James kirjoitti taikasauvalla ilmaan: ”Tervetuloa Reagan Tylypahkaan!” Kaupan päälle vielä James räjäytti pari rakettia ilmaan.

”Te olette kyllä uskomattomia!” Reagan nauroi. Kaikesta päätellen hän oli tykännyt kelmien järjestämästä pränkistä. Tosin hän mulkoili Peteriä vähän väliä ja selvästi vältteli häntä.

***

Seuraava päivä olikin sunnuntai. Brianna ja Astoria tallustivat väsyneesti suureen saliin tosin Brianna ei ollut suinkaan väsyneen näköinen. Hän itseasiassa näytti yhtä pirteältä kuin kahvia juonut koira. Tiedättehän koirat menee ihan sekaisin kahvin tuomasta kofeiinista. Vastahakoisesti Astoria seurasi ystävänsä perässä kelmien viereen istumaan.

”Huomenta!” Brianna tervehti.

”Kuten myös,” Sirius vastasi. Hän oli selvästi hyvällä tuulella, jopa hyräili ja kaikkea.

”Olisitko halunnut tehdä tänään jotain?” Brianna kysyi muka huolettomasti Siriukselta. Häntä aina jännitti vastaus paljon, vaikka tiesikin sen aina jo etukäteen. Tai ainakin yleensä…

Yleensä Sirius vastaisi: ”Vaikka”, ”Okei” tai jotain muuta saman kaltaista. Kaikkien yllätykseksi Sirius vastasi kuitenkin: ”Mulla on jo muuta.”

Brianna hämmästeli hetken vastausta, mutta nyökkäsi lopulta hiukan pettyneenä: ”Jos sitten joku toinen päivä. Astoria, haluatko sä sitten tehdä jotain?”