---------------------------------------------------
Sisältövaroitus: Maininta perheväkivallasta, alkoholismista & huumausaineista, sisältää myös sisarusten välistä väkivaltaa.
Ja täytyy nyt varoittaa muutenkin, että suurin osa tän spin-offin tarinoista/luvuista ei todellakaan oo mistään onnellisimmasta päästä eikä rakkaudentäyteisiä 😅
---------------------------------------------------
Tapahtuma-aika:
Menneisyys, ennen 1.kirjan (Revityt siivet eivät kanna) tapahtumia
Luvun päähenkilöt:
Elsa Kinnunen (16v), Nico Kinnunen (7v), Iiro Kinnunen (12v), Oskari Ojala (16v)
Pakkasin tavaroitani isän vanhaan rinkkaan ja kuulostelin samalla varuillani sitä, kuinka veljeni Nico ja Iiro tekivät ruokaa keittiössä. Ne ei sais tietää puuhastani eikä lähdöstäni, joten yritin pysyä valppaana sen suhteen, etteivät ne yllättäisi minnuu pakkauspuuhistani.. Meijjän huoneen ovia kun ei valitettavasti saanut lukkoon. Ainoa huone, jonka tässä huushollissa sai säppiin, oli vessa, sekä isän ja äidin makkarin vaatehuone, jonne meijjätkin oli teljetty pari kertaa. Joko rangaistuksena tai sitten siksi, ettei me karattais kotoo sinä aikana, kun isä ja äiti olivat radalla.. Ja sekin tehtiin vain siks, kun Iiro oli ollut kerran niin typerä, että oli karannut isän ja äidin poissaollessa, käyden valittamassa naapureille meijjän kotioloista apua pyytäen. Mutta koska meijjän koko naapurusto oli samaa sakkia kuin äiti ja isä, niin Iiro oltiin vain raahattu takaisin kotiin itkien, potkien ja raapien, vannottaen mulle sen jälkeen, etten päästäis Iiroa enää IKINÄ lavertelemaan kenellekään mistään, tai tulis tupenrapinat..
Tää alkoholistien ja narkkarien yhteisö, johon isä ja äiti kuuluivat, oli oikeasti yllättävänkin yhtenäinen ja tiivis, estäen ulkopuolisia puuttumasta mihinkään.. Siksi sossukaan ei ollut koskaan puuttunut meijjän eloon. Ei meitä lapsia ensinnäkään edes uskottu, kun koko naapurusto suojeli toisiaan, valehdellen toistensa puolesta. Eikä sossua tuntunut edes kiinnostavan OIKEASTI puuttua mihinkään, tai sitten ne vain pelkäs liikaa toimiakseen, sillä meijjän isä teki kyllä KAIKKIEN asiaan puuttuvien elämästä helvettiä, oli kyse sitten tavan talliaisista tai sossun tädeistä. Isä uhkaili kaikki hiljaiseksi, ja sai uhkauksillaan sossutkin pysymään poissa meiltä.. Sen uhkauksilla oli nimittäin katettakin, koska isä oli hyvää pataa sekä Ojaloiden että Granlundien - eli kahden Itä-Suomea hallitsevan väkivaltaisen huumejengin - kaa, tullen turhankin hyvin juttuun molempien jengien pääjehujen kanssa. Ja Jarkko Ojala ja Kristian Granlund, ne pääjehut.. Ne oli itse Paholaisia. KUKAAN ei uskaltanut heittäytyä poikkiteloin, kun oli niistä kahdesta kyse. Ei edes viranomaiset, oli sitten kyse poliiseista tai sosiaalitoimesta. Kyllä nekin halus henkensä pitää ja tiesivät, että nirri lähtis, jos ne puuttuis noiden jengien asioihin yhtään millään tavalla.. Granlundit ja Ojalat hallitsivat kaikkia väkivallalla ja pelolla, ja meijjän vanhemmat oli valitettavasti sekaantuneet niihin, joten mekin kuuluimme niiden synkän vaikutuspiirin alle, emmekä saaneet apua keneltäkään ulkopuoliselta..
Säpsähdin hereille synkistä ajatuksistani, kun pöydällä jököttävä kännykkäni piippasi, tärähtäen samalla pöytää vasten. Vilkaisin nopeasti siihen tulleen tekstiviestin, joka oli tullut TAAS Oskarilta.. Oskarilta, joka oli Ojalan jengin pääjehun, Jarkon, vanhin poika. Oskarilta, jonka kanssa miulla oli ollut juttua jo jonkun aikaa. Oskarilta, jonka kanssa harrastetun vehtailun vuoksi olin nyt tässä tilanteessa, pakkailemassa kamojani.
Huokaisin hiljaa ja keskitin vielä huomioni Oskarilta saamaani tekstiviestiin, tuijotellen sitä hetken ajan hammasta purren.
ESTÁS LEYENDO
Mutta entäs me? (spin-off)
Ficción General"Tiedänhän minä, ettei minun kipuni ole mitään. Kyllähän minä yksinkin selviän, kun minullehan riittää että yhä hengitän." Tässä spin-offissa annetaan ääni niille Haavoitetuille, jotka eivät ole vielä olleet minä-muotoisena päähenkilönä. Kertoja e...
