Mutta entäs me? (spin-off)

Juuso - Tiedä paikkasi ja pidä turpasi kiinni

-------------------------------------------------
Sisältövaroitus: jengielämää sekä puhetta siitä, väkivallasta ja kuolemisesta, uhkailua, hyvin runsasta kiroilua ja muuta rumaa puhetta
------------------------------------------------

Tapahtuma-aika:
4.kirjan (Pimeydestä uuteen huomiseen) aikana

Luvun päähenkilöt:
Juuso Törmälä (22v), Miro Eskelinen (23v), Jesse Hiltunen (26v), Verneri Heikkinen (26v)

"Ei tässä oo MITÄÄN vitun järkeä!!" mä räyhäsin vihaisena ja haroin vaaleanruskeaa laineikasta tukkaani suorastaan raivoisasti, ennen kuin viskasin käteni taas turhautuneena ilmaan. "Miksi me ei saada hyökätä Venlan kimppuun, jos se on vittu Ojala!? Tottakai meidän kannattaisi kostaa sen kautta Oskarille, ja Ojaloille ylipäätäänkin, jos se on niiden prinsessa!!" mä jatkoin raivoamistani ja kohdistin pisteliäiden ruskeiden silmieni hurjistuneen katseen jätkiin, jotka istuivat Ollin - joka oli huumejengimme Joensuun jaoston päämies - kämpän keittiön pöydän ääressä vaitonaisina. Niiden joukossa oli muunmuassa Verneri, Jesse, Vekku ja Miksu. Olli ja Miro - joka oli Ollin oikea käsi ja päällikkömme, heti Ollista seuraava, vaikkei ollutkaan joensuulainen - puolestaan olivat tupakalla. Varmaan sopimassa asioista selkämme takana. "Camoon, kai te ootte mun puolella tässä??! Miksi vitussa me ei kosteta Venlan kautta Ojaloille??!"

"Siksi, kun sitten me kaikki oltais yhtä kuin kuolleita", Miron yksioikoinen ja hyinen ääni tokaisi yllättäen takaani, mun hätkähtäessä sen kuultuani ja kääntyessä katsomaan Miroa, joka oli ilmestynyt paikalle kuin ninja ja seisoi nyt kädet puuskassa keittiön ovensuulla ovenkarmia vasten nojaillen, katsoen mua pistävästi niillä hätkähdyttävän sinisillä silmillään. Mä suljin heti suuni tiukaksi viivaksi Miron katseen kohdattuani ja aloin kiristellä hampaitani niin vimmalla, että niitä vihloi ja oikealla puolella alahuultani oleva huulikoru napsahteli niitä vasten. "Jos kukaan koskee Venlaan, niin me KAIKKI delataan, Oskarin pyyhkäistessä meidät hetkeäkään epäröimättä ja silmiään räpäyttämättä maailmankartalta. Me ollaan pikkukaloja Oskariin ja Ojaloihin verrattuna. Ihan pikkusinttejä, jos niitäkään. Suorastaan nuijapäitä.. Meidän tuhoaminen olis Oskarille ihan lastenleikkiä, se pyyhkäisis meidät alta aikayksikön kadoksiin. Me oltais sille pelkkä aamupalan ensihaukkaisu. Me ollaan jumalauta tälläkin hetkellä hädintuskin hengissä, ja sekin on vain sen hauraan rauhan ansiota, joka Oskarin kanssa on vaivalla ja työllä solmittu. Onko teidän saatana pakko koko ajan yrittää rikkoa sitä rauhaa ja pilata kaikki?" Miro jatkoi vielä sillä jääkylmällä äänellään, pysyen koko ajan kylmänrauhallisena ja -viileänä. Se oli kuin jääkauden hyinen jääseinämä. Kylmä ja vakaa.

Mä tuijotin hetken ajan kastanjanruskeatukkaista ja -partaista - jos sitä nyt parraksi pystyi kutsumaan, kun se oli vain sänkimittainen - Miroa hiljaa suoraan sen jäisiin silmiin ja kiristelin hampaitani naama peruslukemilla, mutta lopulta en vain voinut enää pitää päätäni kylmänä, vaan kulmani - joista oikeaa koristi kulmakoru - painuivat vihaiseen kurttuun ja avasin suuni äkeään vastalauseeseen. Olin aina ollut aggressiivinen ja äkkipikainen kuumapää, joka ei pystynyt oikein hillitsemään itseään, toisin kuin jääkylmä Miro, joka ei juuri koskaan kiihtynyt tai korottanut ääntäänkään. Se pysyi lähes aina tuollaisena kylmänviileänä jäävuorena, jota ei hätkäyttänyt MIKÄÄN.

"Ojalat on jumalauta meidän vihollisia, vaikka me ollaankin solmittu jonkinlainen rauha, ja niiden kanssa veljeilystä rangaistaan!! Joten mitä vittua sä veljeilet sen Venlan kanssa, se on jumaliste Ojala??! Ja miks sä sitten paljastit että se on Ojala, jos et juuri siksi, että me voitais kostaa sen avulla???" mä rähjäsin vuorostani Mirolle, äänenvolyymini kohotessa sana sanalta. Olin RAIVOISSANI. Miro puolestaan katseli mua vain kyllästyneenä, pitäen kätensä puuskassa ja olemuksensa rauhallisena, kuin en olis koskaan sitä arvostellutkaan. Saamarin jäämies..