Mutta entäs me? (spin-off)

Eetu Kiiski - Älä vittuile Ojaloille

Tapahtuma-aika:
2.kirjan (Aamuisin nousee aina uusi aurinko) aikana

Luvun päähenkilöt:
Eetu Kiiski (15v), Pyry Anttila (15v), Valtteri Ojala (20v)

"Ei vittu, saitko sä oikeesti viikonloppuna melkein lättyys tytöltä???" mä räkätin pilkallisesti kaverilleni Pyrylle, jonka kanssa istuskelin torin pöydällä tupakkaa poltellen ja paskaa puhuen. Olimme päätyneet siihen heti koulun jälkeen ja siinä me yhä oltiin, vaikka kello oli jo kahdeksan ja huhtikuun illan ihan hennosti lämmittävä aurinko laskisi viimeistään tässä 45 minuutin sisällä. Ihan sama. Ei meillä, 15-vuotiailla pojankoltiaisilla, ollut kiire minnekään. Tässähän oli vielä koko ilta aikaa hengailla! Läksytkin oli ihan turha juttu, ei niitä tarvinnut tehdä.

"Ensinnäkin; Venla ei oo mikään tavallinen tyttö, ja toiseksi; se on Ojala! Niille ei kannata vittuilla!" Pyry älähti puolustuksekseen, mun vain nauraessa sille paskaisesti. Joooo, oli totta, ettei Venla ollut mikään tavallinen tyttö eikä Pyrykään samaa kokoluokkaa kuin vaikkapa mä - joka olin kunnon kaappi jo nyt, kiitos isäni geenien - vaan ennemminkin juuri Venlan kokoluokkaa, mutta silti. Hitto miten säälittävää saada lähes köniinsä TYTÖLTÄ. Ne oli kuitenkin heikompaa sukupuolta ja selkeästi altavastaajia. "Ja kolmanneksi; vain melkein! Vaikka olisin kyllä ansainnut turpaani, kun menin yllytyshulluna läpsäisemään sen Saritan, joka on Venlan paras ystävä, persettä............"

"Mä kuulin, että jätkä juoksi vittu karkuun, kun Venla kävi päälle. Pelkäätsä oikeesti jotain vitun tyttöä  niin paljon, että pitää juosta karkuun?!" mä vittuilin yhä ivallisesti käkättäen, Pyryn katsoessa mua jo vähän äkäisesti, kun nauroin sille. Mutta vittu oikeesti, juosta nyt TYTTÖÄ karkuun välttääkseen turpasaunan! Kyllähän nyt Pyrykin pärjäis jollekin vitun Venlalle, se oli kuitenkin VAIN tyttö, vaikkei ihan tavallinen sellainen ollutkaan. En vain voinut käsittää Pyryn nössöyttä. Säälittävää. "Ja hei, pikku läpy sinne tänne, bileissä nyt varsinkin, ihan eri asia jos olisit kourinut kunnolla, ei Venlalla ollut mitään oikeutta suuttua sulle siit-"

"Hei!!!" luja huudahdus halkoi yhtäkkiä ilmaa keskeyttäen lauseeni, mun ja Pyryn kääntyessä katsomaan suuntaan, josta huudahdus oli kajahtanut, jolloin me nähtiin sen päästänyt henkilö, eli Valtteri vitun Ojala, joka marssi meitä kohti kylmän, tuiman ja vähän uhkaavankin näköisenä, katse tiukasti minussa. "Sinä, vitun nulikka", Valtteri jyrisi vihaisesti, osoittaen sormellaan mua  marssiessaan kiivain askelin meidän luo. Mä nielaisin pienesti elämäni vilistessä silmissäni kuin filminauha ja mietin pienessä mielessäni, että mitähän mä olin nyt tehnyt, jotta olin ansainnut Valtterin pyhän vihan niskoilleni. "Eetu, se on kuules nyt niin, että sinä perkeleen pikkupaskiainen lopetat Pikkaraisen Lauran kiusaamisen ja jätät sen KOKONAAN rauhaan, tuliko selväksi??!"

Mä hätkähdin Valtterin sanoja. Oliko se vitun pikkuprinsessa mennyt laulamaan TAAS minusta??? Ensin se oli mennyt itkemään opettajalle, ja nyt vielä tämä. Voi buhuu, helvetin itkupilli.. Tämän se saisi vielä tuntea nahoissaan.

"Mä en tiedä, mistä sä oot tollaista soopaa kuullut, en mä kiusaa-"

"Eetu, pää kiinni", nyt vuorostaan Pyry keskeytti minut kireästi sihahtaen, pitäen kuitenkin hampaitaan kiristellen katseensa koko ajan varuillaan Valtterissa, joka vain vilkaisi sitä, ennen kuin keskitti ankaran ja suorastaan kivikovan katseensa takas muhun.

"Älä puhu paskaa, mä TIEDÄN, että sä oot kiusannut Lauraa enkä todellakaan salli sitä", Valtteri murisi mulle jääkauden veroisella kylmyydellä, porautuen harmailla silmillään aina sieluuni saakka, jonka se saikin kylmää voimaa huokuvalla katseellaan värisemään pelosta. "Mä TIEDÄN, että sä kirottu paskiainen olet SATUTTANUTKIN sitä, fyysisestikin. Häpeäisit, saatana. Laura on tyttö, kuinka sä oot saattanut käydä siihen käsiksi, edes hipaista sitä?? Jotain vitun rajaa. Mä oon aina tiennyt, että sä oot ihan täysidiootti ja mulkku, mutta että niin helvetin säälittävä, että käyt käsiksi tyttöön?? Tyttöihin ei jumalauta kosketa, se on sanomaton sääntö. Etkä muuten koske tästä lähtien KEHENKÄÄN Pikkaraisista, ellet halua mua vastaas. Antaa olla oikeesti vihoviimeinen kerta, kun mä kuulen sun kiusaavan Lauraa tai koskevan siihen. Sä jätät nyt Lauran rauhaan, tai mä VARMISTAN, että sä teet niin. Ja voit olla varma, että saat ansaitsemas rangaistuksen, jos tämmönen peli jatkuu. Tällä kertaa mä voin EHKÄ katsoo tän läpi sormien ja jättää rankaisematta sua, jos sä lupaat mulle NYT, ettet kiusaa Lauraa enää IKINÄ, vaan jätät sen KOKONAAN ja AINA JA VITUN IKUISESTI rauhaan, ja pyydät siltä anteeksi HETI HUOMENNA, jonka jälkeen et enää koskaan edes lähesty sitä", Valtteri jatkoi vielä puistattavan hyytävästi, uhkaava vire äänessään, katsoen mua koko ajan silmiin niillä omilla jääkylmillä harmailla silmillään, joilla oli jäädyttänyt minut paikoilleni. Mä nielaisin taas, nyökäten Valtterille pienesti. "Sano se vittu ääneen."

"Lupaan jättää Lauran rauhaan, en kiusaa sitä, koske siihen tai lähesty sitä enää ikinä. Ja pyydän siltä heti huomenna anteeksi", mä lupasin Valtterille nöyränä poikana. Pakkohan mun oli se luvata ja vielä pitääkin lupaukseni, jos en halunnut elämäni selkäsaunaa. Kuulin Pyryn vieressäni huokaisevan hiljaa helpotuksesta, kun se kuuli antamani lupauksen. Se tuntuikin tähän asti suurinpiirtein pidätelleen hengitystään.

"Hyvä. Ja sun on sitten parempi pitääkin lupaukses", Valtteri vielä vannotti tylyllä äänensävyllä, ennen kuin se kääntyi kannoillaan ja lähti harppomaan poispäin meistä, meidän jäädessä tuijottamaan sen perään. Mä aloin kiristellä hampaitani HETI, kun se käänsi meille selkänsä, sillä mua alkoi vituttaa, ja ihan armottomasti alkoikin. Mitä vitun oikeutta jollain Valtterilla oli mua komentaa ja mikä vittu se edes oli puuttumaan tähän, sehän oli itsekin ollut joskus pahimman luokan kiusaaja! Vitun tekopyhä paska, saatana!!! Ja siitä mä olinkin - typeränä - jo huutamassa sen perään kiehahdettuani yli vitutukseni takia, mutten ehtinyt kuin avata suuni, ennen kuin Pyry jo vaiensi minut taas pukkaamalla mua väkivaltaisesti kylkeen, mikä sai minut älähtämään kivusta.

"Shhhhh nyt idiootti, lopeta!! Nyt oikeesti se turpa kiinni, Eetu!! Se on vittu Ojala!" Pyry sihahti mulle yhteenpuristettujen hampaidensa välistä, ennen kuin se vilkaisi Valtterin perään kuin varmistaen, että eihän se ollut kääntynyt katsomaan meitä älähdykseni takia ja huomannut mun aikoneen huutaa sille jotain. Valtteri kuitenkin vain loittoni loittonemistaan, joten Pyry uskalsi kohdistaa sinisten silmiensä katseen takaisin muhun, huutokuiskaten mulle kireällä soinnilla ja haudanvakava ilme kasvoillaan: "NIITÄ Ojaloita, joten nyt oikeesti pää kiinni!!!"

"Kyllä mä vittu tiiän", mä murahdin takaisin, vilkaisten sitten itsekin Valtterin perään.

"No et vittu näytä tietävän, kun ämpytit sille vastaan ja meinasit vielä nytkin huutaa jotain sen perään, saatanan imbesilli. Paina Eetu siihen paksuun kalloos, että sulta lähtee nirri, jos sä vittuilet Ojaloille. Älä saatana vittuile Ojaloille", Pyry sähähti mulle kireänä, mun kohdistaessa omien vihreiden silmieni katseen siihen ja sen tuikeisiin kasvoihin. "Ja lopeta se Lauran kiusaaminen. Se on muutenkin ihan helvetin typerää, kuten mä oon jo aikaisemminkin sanonut, mutta ei TODELLAKAAN sun henkes arvoista nyt ainakaan. Jos sä et tottele Valtteria, niin Ojalat oikeesti metsästää sut käsiinsä ja antaa sulle elämäs selkäsaunan, jonka jälkeen ne vielä paloittelee sut ihan palasiksi ja ripottelee sun palaset pitkin Nurmesta. Sä tiedät, ettei niiden suojeluksessa oleviin saa missään vitun nimessä koskea, ne kostaa sen, jos kosket. Laura on nyt sillä suojeltavien listalla, älä saatana enää koskee siihen. Älä edes katso sitä päin. Ja opettele pitämään se leipäläpes oikeesti ummessa. ÄLÄ. VITTUILE. OJALOILLE. Siinä lähtee henki."

"Hmph, joo joo", mä tuhahdin pahantuulisena, vaikka kyllähän mä tiesin, että Pyry oli oikeassa. Mun todellakin täytyis lopettaa Lauran kiusaaminen, jos halusin pitää henkiriepuni. Valtteri ei ehkä tekis mulle mitään, vaikka miten uhkaili, ainakaan mitään peruuttamattoman pahaa, siltä mä saisin ehkä korkeintaan selkääni, mutta jos tää kiiris sen isoveljen Oskarin, tän kylän Kingin, korviin, niin.. se olikin sitten paljon kylmäverisempi ja armottomampi tyyppi. Ja kostonhimoisempi. OSKARI tekis mulle jotain, jos hyppisin sen pikkuveljen silmille. OSKARI lahtais minut, jos en lopettais, koska Valtteri oli sen silmäterä ja se itse oli pikkuveljensä verikoira, jonka se pystyi usuttamaan vihollistensa kimppuun. Oskari oli ehkä tän kylän Kingi, mutta kaikki tiesi, kuka tässä kaupungissa oikeasti määräsi. Eikä se ollut Oskari. Jos mä hyppisin Valtterin silmille, niin mulle tosiaankin kävis köpelösti.

Sääntö numero yksi Nurmeksessa: Älä vittuile Ojaloille.