------------------------------------------
Sisältövaroitus: väkivaltaa, uhkailua ja tappouhkaus, alkoholinkäyttöä, maininta huumeista, runsaasti kiroilua
------------------------------------------
Tapahtuma-aika:
1.kirjan (Revityt siivet eivät kanna) aikana
Luvun päähenkilöt:
Jimi Manninen (20v), Valtteri Ojala (19v), Markku Kajanterä (keski-ikäinen)
Availin juuri kämppäni ovea humalasta haparoivin käsin, kun puhelimeni alkoi soida, TAAS, jonka vuoksi pudotin vahingossa avaimeni lattialle hätkähtäessäni yhtäkkiä pirisevää luuriani. Murahdin ääneen ja kyykistyin nappaamaan avaimeni käteeni, vilkaisten samalla postiluukkuani, joka sai minut vuorostaan huokaisemaan ääneen. Pitäis muistaa soittaa isännöitsijälle siitä, että nappaisi entisen tyttöystäväni Nooran sukunimen pois ovestani. Nyt ovessani komeili edelleen "Manninen Pääkkönen", vaikka Noora oli muuttanut pois luotani jo aikoja sitten. Hitto kun sitä piti olla niin saamaton.
Avasin pikaisesti oven, jahka olin saanut avaimet käteeni ja nakkasin lippikseni hattuhyllylleni, vastaten vasta sitten puhelimeeni, joka pirisi yhä. Arvasin jo, kuka soittaja oli, kun se jaksoi soittaa niin sitkeästi, vaikka puhelimeni näytössä vilkkuikin "tuntematon numero", kun sain kaiveltua sen esiin.
"No?" virkoin luuriini lyhyesti ja kysyvästi siihen vastatessani, marssien samalla eteisen peilin eteen, jonka luona katsoin itseäni sumeisiin vihreisiin silmiini ja haroin ruskeita hieman lyhyehköiksi kynittyjä hiuksiani, jotka olivat ihan sotkussa. Äh, ihan hiton sama, ketä varten mä oikein suin tukkaani..
"Mä oon yrittänyt soittaa sulle monta kertaa. Saitko suoritettua keikkasi?" pomoni Markun möreä ääni kysyi heti ensimmäisenä, hyvin värittömästi.
"Juuuuu", mä vastasin venyttelevästi, ja vähän sammaltaen, vaikka kuinka yritin tasoittaa ääneni normaaliksi. Markku oli hetken hiljaa humalaisen ääneni kuultuaan.
"Jimi, ootko sä humalassa? Taas? Ethän oo kuitenkaan vetänyt jotain muutakin, varsinkaan lastista??? TAAS???" Markku kyseli minulta sitten vähän äkäiseen äänensävyyn.
"No en kajonnut lastiin", mä murahdin takaisin. Ärsytti, kun se edes epäili sitä, vaikka olin erehtynyt tekemään sen virheen tasan kerran. Tatu se oli se, joka veti välillä välistä, en minä. Mutta eihän Markku tietenkään uskonut mua, kun Tatu nyt sattui olemaan sen poika. "Kävin vain Penan Pubissa parilla kaljalla kotimatkalla", mä annoin selityksen sammaltavalle puheenparrelleni, Markun naksauttaessa heti moittivasti kieltään.
"Sielläkö sä oot luuhannut koko illan, etkä oo siksi vastannut mun puheluihin?! Montako kertaa sulle tarvii sanoa, että ensin työ ja sitten huvi??!" Markku räyhäsi mulle vihaisena, mun vain huokaistessa ja muljauttaessa silmiäni. Blaa blaa blaa.. "Saatanavittu sun kanssas, Jimi. Aina teitä kakskymppisiä pojannulikoita saa olla kyttäämässä, ettette tekis koko ajan ihan typeryyksiä.. Saatanan kakarat.. No, miten se keikka meni? Huomasko Ojalan pojat sua?"
"Hyvin meni, eivät huomanneet. En mä varmaan olis enää tässä, jos olisivat huomanneet", mä kertoilin kyllästyneellä äänellä, kun mua ärsytti Markun saarnat.
"Hyvä. Ensi viikolla sitten uudestaan", Markku todeta töksäytti, ja löi mulle sitten jo samantien luurin korvaan. Mä ite murahdin jälleen kerran ääneen ja nakkasin puhelimeni takaisin taskun pohjalle, marssien sen jälkeen suoraan keittiöön korkatakseni seuraavan oluen. Ei tätä elämää kestäis ilman alkoholia..
Haettuani jääkaapista huurteisen mä löntystelin olohuoneeseen ja rötkähdin sohvalle, jumahtaen siihen pariksi seuraavaksi tunniksi. Nousin ylös sohvalta oikeastaan vain joko hakeakseni lisää olutta tai käydäkseni kusella, juurtuen muutoin paskaisen sohvani nurkkaan kittaamaan kaljaa ja tuijottamaan töllöä.
ESTÁS LEYENDO
Mutta entäs me? (spin-off)
Ficción General"Tiedänhän minä, ettei minun kipuni ole mitään. Kyllähän minä yksinkin selviän, kun minullehan riittää että yhä hengitän." Tässä spin-offissa annetaan ääni niille Haavoitetuille, jotka eivät ole vielä olleet minä-muotoisena päähenkilönä. Kertoja e...
