on klisee käyttää sanaa klisee otsikossa

klisee 2 - mä pitelen sun hiuksia

sisältövaroitus //
hengellinen/uskonnollinen trauma, oksentaminen, päihteet

.

Ruusuilla oli kotonaan kaksi sääntöä.
1. Koira ei saa tuoda sisään kuraa.
2. Huurre ei saa tuoda sisään syntejä.

Koira kuoli viime vuonna. Nyt oli jäljellä yksi sääntö. Huurre ei saanut tuoda sisään syntejä.

Jokin pisti sydäntäni joka ikinen kerta, kun astelin hiljaisen talon läpi Huurteen huoneeseen. Pelkäsin likaavani talon puhtaan ilmapiirin. Oli kuin olisin astellut huojuvalla nuoralla, kun varoin sanomasta hänen vanhempiensa kuullen mitään, joka heittäisi minut ikuisuuksiksi vieraiden mustalle listalle. Melkein olin siellä jo. Joskus maskuliinisina päivinäni jätin tarkoituksella tulematta, jottei Huurteen äiti kyselisi lähdettyäni Huurteelta onkohan se Poutapilvi, no tiedäthän, SELLAINEN?

Huurteen vanhempien katseen alla minä olin pelkkä ystävä, ja niin oli Luumukin. Huurteen vanhempien katseen alla Huurre oli hetero, puhdas, viaton, kristitty poika. Kun hänen vanhempansa olivat kotona, ovi pysyi auki ja keskustelunaiheet kotiläksyissä.

Hänen huoneessaan oli pehmoleluja ja televisio. Hän ei saanut jäädä kiinni minkään säädyttömän, kuten huonon esimerkin antavien nuortensarjojen, katselemisesta tai televisio vietäisiin häneltä pois. Siksi hän katseli vain lastenelokuvia ja nukahti pehmoleluvuoriinsa.

Hänen huoneessaan ei oikein muuta ollutkaan. Siellä ei saanut olla. Sai olla vain järkevää tavaraa, lapsuuden leluja aivan kamalasti, hän oli vanhempiensa pieni rakas poika, ja sänky johon mahtui kaksi jos yritti, mutta johon ei koskaan saanut tuoda ketään ennen avioliittoa.

Nyt hän kaivoi epätoivoisena kaappejaan ja lipastojaan ja sänkynsä alustaa. Hänen vanhempansa eivät olleet kotona.

"Mitä sä etit?"

"Sitä yhtä paitaa", hän parahti,

"tiedätkö sä missä se on? Se valkonen?"

"Sulla on aika monta valkosta paitaa."

"Tässä", hän vetäisi valkoisen paidan kaapista.

"Hienoa! Nyt sun ei tarvii mennä ilman paitaa."

Hän hymähti ja tuli lähelle. Kietoi kätensä kaulani ympäri ja tuijotti minua hetken, antoi katseelleni luvan levätä hänen kasvoillaan. Huurrutti poskeni punaisiksi, hymyili ohutta hymyä. Suuteli pehmeästi. Sanoi:

"Näytät hyvältä tänään. Ja aina."

Mutten minä uskonut, koska minulla oli taas vain siniset leveät farkut ja t-paita. Ruskeat hiukseni olivat yksi linnunpesä, ihoani kutitti, minun teki mieli raapia itseäni koko ajan ja minulla oli muutenkin kamala olo, pää vähän niin ja näin, ja ajattelin tänäänkin taas vain ahdistusta ja kaiken liian yli, ja kenkäni olivat rumat, kuluneet ja vanhat ja nauhat melkein katki, ja naamassani oli liikaa finnejä, vaikka niitä oli ehkä kaksi leuassa.

Huurre veti valkoisen paidan päälleen ja katsoi itseään peilistä, sohi valkoisenharmaat hiuksensa ojennukseen ja nappasi reppunsa.

"Mennään. Luumu nirhaa meiät molemmat, jos me ollaan myöhässä."

Niin me sitten lähdimme, kävelin taas varpaillani läpi sen talon, jonka ilma oli puhdasta ja ihmiset liian ruodussa. Ulkona sai hengittää. Huurre kliksautti ristikaulakorunsa irti ja laittoi sen housujensa taskuun.

Elokuun ilma oli lämmin ja seisahtunut. Ehkä se odotti, että nuoret juhlisivat kesänsä loppuun ja vasta sitten se viilentäisi itsensä tuulella ja sateella. Tässä ei kylläkään ollut kamalasti juhlan aihetta. Edessä vain lukio ja burnout ja poikaystäväni kotona asiat päin persettä. BILEET!