on klisee käyttää sanaa klisee otsikossa

klisee 3 - homopojat muotissa

"Mä näin teidät! Mä niin näin teidät! Kuka se oli?" Helle tökki Linusta rintakehään.

Bileperjantaiden jälkeiset maanantaiaamut kliseekaupungissa olivat juorupesäkkeitä. Luumu oli edelleen vähän tööt, ja pyysin häntä jo menemään lääkäriin, mutta hän vain otti ibuprofeenia ja tallusteli kouluun.

"Eikö toi Helle jo vois luovuttaa?" Luumu vaikersi käsiinsä.

"Onks Linuksella joku? Eiks Rai sanonu että Floora oli hävinny siellä bileissä?" minä kysyin.

"Klisee, Poutapilvi. Älä kaivaudu", Huurre huomautti.

"Okei, joo."

Kliseekaupunki imeytyi luihin ja ytimiin, mutten saanut päästää sitä. Oli pakko olla toinenkin keino elää kuin syödä polttoaineeksi juoruja. Käännyin poikaporukkaa kohti. Helle jahtasi ärsyyntynyttä Linusta, kunnes Topias tuli paikalle ja noukki tytön ilmaan.

"Oh god noita", Luumu löi päänsä pöytään,

"anna mun kaikki kestää."

"Älä juo ens kerralla niin paljon, jooko?" Huurre pyysi.

Luumu mumisi jotain pöytään.

Kun istui edes viisi minuuttia bileperjantain jälkeisenä maanantaina kliseekaupungin lukion aulassa, tiesi jo kaiken, mitä oli tapahtunut.

1. Linus Holmbergillä oli säätöä jonkun kanssa. Hän oli hävinnyt kesken bileiden ulos pussailemaan. Helle arvaili, että tyttö oli Floora Saarinen, koska he olivat olleet yhdessä kasiluokalla. Logiikka?

2. Poliiseja ei ollut kutsuttu Väinön talolle, mutta puistoon kylläkin, kun nimeltä mainitsematon tyyppi bileistä oli sammunut penkin alle.

3. Aamuyöllä oli syntynyt tappelu.

4. Väinö oli löytänyt vanhempiensa sängyltä rintaliivit. Päivän suurin tehtävä ei siis lainkaan ollut matematiikantunnin funktiot, vaan selvittää kenelle mysteeririntsikat kuuluivat.

"Veditkö yli perjantaina? Mä kuulin vähän juttua", joku jätkä ilmestyi Luumun viereen.

Luumu nosti väsyneesti päänsä ja sanoi:

"Haista paska."

5. Luumu Puu oli nauttinut vähän liikaa etanolia.

°

Ensimmäisellä välitunnilla nousin portaat ylös yläaulaan ja näin Rain Noan seurassa. He juttelivat jostain, mutta Rai selasi samalla puhelintaan, eli tuskin mitään tärkeää. Minulla olisi kai lupa tervehtiä, olihan Rai nykyään ystäväni tai jotain. Kliseenkerääjäpääni kuitenkin hoki on sun hetkesi iskeä.

Minä kävelin heidän luokseen.

Pysähdyin turvallisen matkan päähän ja tervehdin. Molemmat katsahtivat minuun.

"Poutapilvi!" Rai hihkaisi,

"miten Luumulla menee? Ihmiset sanoo, että se on edelleen ihan poikki."

Hymähdin. Sana kiiri kliseekoulussa.

"Se on pystyssä ja hengissä, kyllä se toipuu. En aio enää ikinä antaa sen juoda niin paljon."

Noa katseli vuoroin minua ja vuoroin Raita.

"Mä voin kyllä mennä jos teillä on joku juttu", hän sitten sanoi ja osoitti peukalollaan olkansa taakse.

"Ei!" minä hihkaisin ja puna hyppäsi poskilleni,

"tai siis, mulla on teille molemmille asiaa."

He vilkaisivat toisiaan kulmat kurtussa. Minä en nyt saisi pilata tätä, hemmetti, hengitä hengitä hengitä Poutapilvi. Tämä oli ihan tosi huono idea. Eikö ollutkin? Mutta minä sen olin keksinyt! No nyt he jo katsoivat odottavina ja varmaan lähtisivät kohta lätkimään, jos en sanoisi jotain. Nyt sano jotain äkkiä.