on klisee käyttää sanaa klisee otsikossa

klisee 5 - pahojen poikien viehättävä valta

sisältövaroitus //
seksuaalinen häirintä

.

"Se tyyppi jonka sä eilen osotit meille kirjotti ihan jäätävän hyvän kliseen", minä kerroin,

"sen nimi oli Ellen, se vaikutti mahtavalta."

Noan naama heilui videopuhelun pätkivällä näytöllä. Makasin Huurre kainalossani Majan rähjäisellä sohvalla. Huurteen viileät sormet rapsuttivat päänahkaani.

"Mä osaan kyllä ettiä kliseitä. Oon elintärkeä osa teiän kliseeryhmää. Ja mä oon kohta Linuksella, joten tuon teille yhen lisää."

"Toi on oikeesti ihan käsittämätöntä", Huurre sanoi, kun puhelu päättyi.

Mumisin yhteisymmärryksessä ja hukutin itseni Huurteen läheisyyteen. Painoin silmät kiinni. Luumun ääni sanoi:

"Voi rakkaat, parasta tottua tähän. Tästä tulee tosi hyvä."

°

Odottelun jälkeen ovi vihdoin aukesi narahtaen, ja Noa tuli sisään. Linus hemmetin Holmberg astui hänen perässään kynnyksen yli yhtä epäilevänä kuin kaikki muutkin ensikertalaiset.

"Tervetuloa!" Luumu hihkaisi keittiöntapaisen luota.

Hän oli päättänyt alkaa siivoamaan. Turha idea mutta no jaa.

"Ööhm, moi", Linus mutisi ja vilkuili kaikkialle ympärilleen,

"Noa, mikä tää juttu on?"

"Mä vannon, tää on siisti juttu."

Linus ei varmasti halunnut osallistua. Hänellä oli niin epäilevä ilme. Kulmat vähän rutussa ja suu raollaan, hän ei halunnut olla täällä. Hän oli niin cool. Niin suosittu. Niin tällaisen yläpuolella. Pelkkää karismaa niin kuin Noakin, leukaluu ja hymykuoppaposket, valkeat pehmeät kädet ja voi ei, hän ei sopinut tänne ollenkaan. Me vain nolaisimme itsemme ja Linus kertoisi kaikille tästä ja sitten kaikki nauraisivat meille ja se olisi kamalaa koska minä alkaisin itkeä vaikkei sille ollut mitään syytä ja sitten koulupäiväni menisivät taas vessakopeissa ja...

"Hei, Pouta", Huurre kuiskutti.

Hän vei kätensä poskelleni ja silitti. Havahduin. Hän onnistui aina tietämään, milloin jäädyttää jääsilmillään sisälläni asuva ahdistuspeikko.

"Kaikki on hyvin. Ota mua kädestä."

Hymyilin hänelle hennosti ja kiersin sormemme yhteen. Hänen kätensä olivat kylmät. Istuimme edelleen vierekkäin sohvalla, joka oli yllättävän mukava ottaen huomioon sen pimeän historian. Huurre oli siinä. Kaikki oli hyvin.

"Ja siinä on suunnilleen pähkinänkuoressa se, mikä tää meiän kliseevihkoprojekti on! Omaa yhteyttään juttuun ei pidä kyseenalaistaa, koska kaikki tän kaupungin rajojen sisällä asuvat liittyy tähän tavalla tai toisella. Ole hyvä vaan", Luumu seisoi suoraselkäisenä Linuksen ja Noan edessä.

Linus oli lukematon. Voi perse voi perse voi perse. Tämä meni niin pieleen. Voi voi voi voi voi.

"Kul. Osallistun", Linus sanoi.

MITÄ?

Huurre puristi kättäni kovempaa, kun Linus vilkaisi Noaan vino hymy kasvoillaan ja oli helvetti vie osallistumassa.

"Hienoa! Tässä on itse kliseevihko, saat alkaa kirjoittaa heti tai ensin lukea mitä muut on kirjottaneet", Luumu työnsi vihkon ja kynän pojan käsiin.

Onneksi meillä oli Luumu. Onneksi Luumu oli puhuja-johtaja-mainoskasvo. Kaikki oli hyvin. Kaikki oli hyvin.

Linus selasi sivuja ja pysähtyi välillä lukemaan lauseen tai pari.