on klisee käyttää sanaa klisee otsikossa

klisee 15 - kaikkia ahdistaa

sisältövaroitus //
hengellinen väkivalta & uskonnollinen trauma
ahdistuneisuus
itsetuhoisuus

.

"Ne tietää, ne tietää..."

Huurre hoki sitä itkunsa seasta aina vain ja pyyhki kyynelräkää paitansa hihaan. Minä silitin ja yritin rauhoitella häntä, vaikka minun omakin sydämeni hakkasi kamalasti ja Luumu käveli huoneessa pureskellen kynsiään.

Vaihdoimme hätääntyneitä ja hämmentyneitä katseita, kun Huurre ei osannut selittää, hän vain hoki ne tietää. Minua pelotti, että se tarkoitti ne tietää. Että NE TIETÄÄ. NE. TIETÄÄ.

"Kulta", minä nojauduin kuiskaamaan Huurteen korvanjuureen,

"hengitä ihan rauhassa. Mä olen tässä ja kaikki on hyvin."

"Eikä ole", hän nyyhkytti,

"ne tietää ja ne-"

Lisää itkulitkua paidalleni, Huurre painoi päänsä alas. Puristin hänen selkäänsä ja hampaani narskuivat yhteen.

Loin taas avuttoman katseen Luumuun, jonka todennäköisesti pitäisi kohta hoitaa yhden panikoivan ihmisen sijasta kaksi. Vitun ahdistuneisuushäiriö, minun piti huolehtia Huurteesta. Mutta Huurteen takia se heräsikin, se luuli että me olimme kaikki kuolemassa ja että paniikkikohtaus jotenkin auttaisi selviytymisessä.

Puhalsin ja puhalsin ja autoin Huurrettakin puhaltamaan. Yhdessä me opettelimme uudelleen hengittämään, ja hänen kyyneleensä alkoivat minuuttien kuluessa vähetä.

Sisään ulos, sisään ulos, sisään ulos.

Nyt hän enää tuijotti tyhjänä ja puristi minun kättäni. Luumukin istui sängylle, olimme pienessä turvaringissä, jonka sisään ei päässyt mikään ja johon purettu paha haihtui heti pois.

Paitsi ehkä nyt, kun Huurre alkoi puhua. Ehkä tällä kertaa se ei enää voinut haihtua.

"Ne tietää", hän sanoi edelleen.

Tiukensin otettani hänen kädestään, koska koko maailma meni hiljaiseksi humahduksessa.

"Meistä oli kuva. Musta ja Poudasta oli kuva, ne... ne näki sen. Mä en tiedä mistä ne sen sai, se oli ihan tuntematon, kai joku niiden kirkkokaveri on nähnyt meidät ulkona ja tunnistanut mut ja-"

Lopetin hengittämisen.

"-sulla oli sun pipo ja flanelli ja farkut, ja ne kysyi, kuka se poika on, miksi se on niin lähellä mua ja ne huusi niin kovaa-"

Hän niiskahti jälleen.

"-ne kaato sen kaiken mun päälle, automaattisesti puhelin ja televisio pois, ei kysymystäkään, mä en saa mennä ulos, mutta mä lähdin ikkunasta ja juoksin ja-"

Hän veti henkeä katkonaisesti.

"-ne sanoi että ne lähettää mut jonnekin, koska mun sairaus pitää rukoilla pois. Ne oli niin vihasia siitä ettei Suomessa enää ole eheytysleirejä kovin helposti löydettävissä mutta ne oli varmoja että joku kyllä suostuisi auttamaan mua, ja jos ei, niin ne lähettää mut Jenkkeihin-"

Painoin pääni yhteen puristettujen käsiemme päälle ja suljin silmäni.

"-ihan sama mitä niiden pitää tehdä, ne hankkii sen paholaisen ulos musta, mä olen niiden ainoa lapsi jonka jumala on niille suonut ja mä en voi olla tällainen, mä olen likainen ja astunut pois valosta-"

Kyyneleeni tippuivat nenänvartta pitkin Huurteen kämmenselälle.

"-jos ne rakastais mua ne heittäis mut suoraan ulos, mutta ne haluaa vaan korjata mut. Se on niiden päässä, se on mennyt sinne niin helvetin syvälle, ettei ne tajua vaikka kuinka yrittäis selittää, että jos jumala on olemassa niin se ei vihaa mua."