on klisee käyttää sanaa klisee otsikossa

klisee 4 - kaikilla on rahaa

Koska kliseekaupunki oli kliseekaupunki, tietysti täällä oli ostoskeskus. Ei mitenkään iso eikä kovin hienokaan, mutta ostoskeskus silti. Se oli sen verran viihtyisä, että nuoret menivät sinne hengailemaan ja tuhlaamaan turhia viikkorahojaan toisten ihmisten verellä ja hiellä tuotettuihin pikamuotivaatteisiin.

Minä harvoin kävin siellä. Luumun äidin lelukauppa oli ihan ostoskeskuksen kupeessa, minkä takia kävelin niiden ei-kovin-houkuttelevien liukuovien ohi useinkin. Sisään en koskaan tullut. Paitsi tänään, koska Noa ehdotti.

Hän taisi käydä täällä useinkin. Totta kai, se oli yksi urheilujätkien lempihengailupaikoista. Oli kummallista, että Noa halusi olla minun, Huurteen ja Luumun kanssa örisevien kavereidensa sijaan, mutten valittanut. Hän oli mukava. Rehellisesti sanoen olin vähän yllättynyt siitäkin.

Hän puri jäätelönsä vohvelia Pepsodent-hampaillaan. Oliko hän muistanut kirjoittaa kliseevihkoon, että hän oli ollut kaikkien tyttöjen kuolaamisenkohde, kunnes he saivat tietää hänen olevan homo? Ja varmaan vähän sen jälkeenkin. En minä kyllä ihmetellyt. Hyvännäköinen tyyppi.

Seisoskelimme parin kaupan kulmalla, Noa söi ostamansa jäätelöä ja Huurre tarkkaili ympärillä pyöriviä ihmisiä. Olimme käyneet pyörimässä muutamissa liikkeissä, muttemme ostaneet mitään muuta kuin sen yhden suklaatuutin. Noa oli jutellut seurallisesti, nauranut meidän kanssamme ja näyttänyt meille hauskoja löytöjä leluosastoilla.

"Okei, me kaikki kolme mietitään tällä hetkellä, että miks ihmeessä sä hengaat meidän kanssa", Luumu avasi suunsa.

"Taas sä käytät sun mielenlukutaitoja", Huurre hymähti.

Noa pureskeli lopun jäätelöstään ja sormillaan heilutteli jotakuinkin venatkaa mä syön tän nopee vastaan sitten.

"Häh? Mä haluun auttaa teitä teiän projektissa", hän sanoi.

"Toi on vielä vaikeempi käsittää", Luumu myönsi.

"Ja mun kaikilla muilla kavereilla on tänään treenit, joten..."

"No se selittää", minä tuhahdin,

"mut eikö ees Linus ollu vapaa hengailemaan? Eihän se oo pelannu pitkään aikaan."

"Se menee silti monesti hallille. Mä en jaksa. Ja hei, Linuksesta puheen ollen-"

Joku lapsi kiljaisi käytävällä keskeyttäen hänet. Noa jatkoi:

"Mä voisin saada sen Majalle kirjottaan coolien jätkien kliseen, jos se-"

"MITÄ?" me kaikki kolme kysyimme yhteen ääneen.

Tuijotimme silmät pyöreinä Noaa, jonka kulmat kurtistuivat. Hän alkoi silminnähden kyseenalaistaa, miksei ollutkaan mennyt hallille katsomaan lätkätreenejä.

"Öö... niin, mä tiedän, ettei se oo niinku Topias, mut Topias varmaan naurais koko jutulle, kun taas Linus-"

"Siis Linus Holmberg?" minä varmistin.

"Joo?" Noa ei tajunnut.

"Ettei joku salainen toinen Linus jota sä pidät sun vaatekaapissa?" jatkoin.

Noa naurahti.

"Mä en pidä ketään mun vaatekaapissa. Puhun ihan Linus Holmbergistä. Miten niin?"

Vilkaisimme toisiimme.

"Se on nykyään tyyliin koulun halutuin jätkä, ku Topias on varattu", Luumu sanoitti taas sen, mitä me kaikki ajattelimme,

"oon kuullu jonku tsiljoonan tytön itkevän vessassa, ku ne kuuli et sillä oli ollu joku säätö siellä Väinön bileissä. Miten se vois haluta osallistua johonki meiän noloon kliseeprojektiin?"