sisältövaroitus //
hengellinen väkivalta / uskonnollinen trauma
parisuhdeväkivalta
.
Klisee 18
Kirjoittanut: Luumu
Rakkaus on kliseistä kliseisin. Rakkaus pelastaa aina pälä pälä ja ihmiset näyttävät kyllä todellisen sisimpänsä rakkauden tähden pälä pälä.
Antakaapa kun Luumu-täti kertoo teille salaisuuden:
Kahdeksastoista klisee - koko rakkauskliseepaska on yksi iso huijaus
°
Ruusuilla minua vastassa olivat sosiaalityöntekijät. He halusivat rauhoitella ja kertoa minulle mitättömiä asioita, heidän kätensä tulivat minun tielleni, mutta minä halusin sisään ja huusin heille, että vittusaatana mun pitää päästä sisään, ja silloin Huurre tuli ulos.
Nainen päästi minut menemään ja tartuin Huurteeseen niin lujaa, että jokainen sentti hänen kehostaan oli lähellä minua. Painoin hänen painonsa itseäni vasten, itkin hänen tukkaansa ja puristin sormeni hänen paitaansa.
"Sä olet siinä", minä itkin.
"Poutapilvi", hän kuiskasi.
Samalla hänen vanhempiensa äänet kaikuivat takaa. He kävelivät naisten kanssa ohitse, ja kuulin heidän myrkylliset sanansa, kun ne lensivät neuloina ohimoillemme. Huurre sinä demonin riivaama lapsi.
"Mä olen niin onnellinen että sä olet kunnossa", minä nyyhkäisin.
"Pouta, mä olen ollut turvassa koko ajan. Mä en ollut yksin. Kaikki on kunnossa nyt."
"Mä olin niin huolissani susta."
Puristin hänen olkapäitään rintaani vasten niin kovaa, että ne olivat raksahtaa. Hän painoi nenänsä vasten minun hiuksiani ja kuiskasi minulle lohduttavia sanoja. Häntä tässä piti lohduttaa! Ei minua!
Auton ovet kolahtivat mutta pihatien sora rapisi silti.
"Pouta", Huurre kuiskasi ja laittoi kätensä hauiksilleni, työnsi minua pois.
"Menikö ne?" vilkaisin pihan portille päin.
Auto oli siellä yhä, mutta edessämme seisoi korkokenkäinen sosiaalityöntekijä. Kiinnityin Huurteen oikeaan käteen. Häntä ei vietäisi minulta.
"Sä olet varmaan Poutapilvi?" nainen kysyi.
Niiskaisin räkää sisään ja nielaisin.
"Joo", mutisin.
"Kaikki on hyvin. Huurre on asunut sun ja sun isoäitisi luona viime päivät, eikö totta?"
"Joo", nyyhkäisin.
Naisen hymy oli myötätuntoinen. Hänen silmissään oli kyyneliä. Eikö hän muka nähnyt tällaista joka päivä?
"Voin saattaa teidät sinne."
Nytkö jo takaisin? Mummi oli siellä ja olin huutanut hänelle juuri äsken, minä en halunnut mennä. Mutten kyllä halunnut jäädä tännekään, tuo talo oli kirottu. Auto lähti liikkeelle portin takaa.
"Mihin ne paskiaiset menee?" minä kysyin.
Nainen hymähti. Oliko tässä jotain hauskaa?
"Ne menee nyt toisaalle hetkeksi. Olkaa ihan rauhassa vaan, kaikki on hyvin nyt. No, mennäänkö?"
°
Mummi oli ovella vastassa ja vihaisen sijasta surullisen näköinen.
"Kultapienet, sieltä te tulette", hän kaappasi meidät molemmat halaukseen.
YOU ARE READING
on klisee käyttää sanaa klisee otsikossa
Teen Fictionᴇɴ ʜᴀʟᴜɴɴᴜᴛ ᴏʟʟᴀ ᴍɪᴋᴀ̈ᴀ̈ɴ ᴛʏᴘᴇʀᴀ̈ ᴋʟɪsᴇᴇ. Jos jokainen mahdollinen loppuun kulutettu klisee oli istutettu kuin tartuntatauti sen kaupungin päälle, kukaan ei voinut paeta kohtaloaan. Silti Huurre, Luumu ja Poutapilvi uskoivat, etteivät he olleet osa...
