sisältövaroitus //
mielenterveysongelmat
.
yasmeenahmed:
only in finnish this time, sorry!
kaikkien isojen kaupunkien jälkeen on jotenkin tosi rentouttavaa välillä palata Suomeen, erityisesti tällaiseen pikkukaupunkiin! tällainen paikka on kaikessa surullisuudessaan aika kaunis, melankolinen kehto, joka ajaa itse kunkin jonkinlaiseen rauhalliseen tilaan. en tiedä vielä, kuinka kauan aion täällä viettää. on ollut mukava pudottautua tähän masentuneeseen maahan ja huomata, että se kaikki on oikeastaan ihan kaunista.
"Tossa oli nyt kyllä sanavalinnat päin persettä", minä mutisin heti, kun Luumu veti kännykän pois nenäni alta.
"No älä vaan. Ja nää kaikki kuvatkin..."
Kurotuin takaisin kohti näyttöä, kun hän pyyhkäisi kaikki seitsemän kuvaa silmieni eteen yksi kerrallaan. Oli pari poseerauskuvaa hienoissa vaatteissa, mutta sitten oli myös masentuneen maan maamerkkejä, kuten graffiteja sillanseinässä. Viimeisessä kuvassa oli lammeton lampi ja Maja.
Meidän Maja.
"Se tietää?" järkytyin.
"No ei valokuva tarkota, että se tietää meiän kliseekerhosta", Luumu lohdutti,
"se on varmaan vaan kävellyt ohi ja halunnut romantisoida niin yksinäisen näköistä hylättyä tönöä nappaamalla siitä kuvan sen merkkivaate-sponsoroitujen postausten väliin."
"Siinähän on klisee tiputettuna lautaselle", Huurre huomautti.
Hän makasi sängylläni ja nosti yläkroppansa pystympään.
"Eihän me voida", minä henkäisin lattialta,
"se on Yasmeen Ahmed."
"Ehkä se on, mutta onko maineet estäneet meitä tähänkään asti?" Huurre kysyi.
Ensin Noa, sitten Linuskin, Helle vitun Honkanen...
"Ei", minä vastasin.
"Nimenomaan."
"Eli mitä me tehdään?"
Luumun suupielessä oli jo virne.
"Saadaan Yasmeen Ahmed meidän puolelle."
°
Se oli siinä. Typerin idea ikinä. Pureskelin kynsiäni odotellessani kolmoskerroksen aulassa Luumua. Hänellä oli yksi sama kurssi Yasmeenin kanssa, yhteiskuntaoppia, ja hänen oli tarkoitus jutella tälle tänään. Tai äsken. Siis juuri äskettäisellä tunnilla.
Nyt kuulin Linuksen äänen.
"Ihan oikeesti", se melkein peittyi toisiin meluihin, mutta keskityin vain siihen.
"Mä luotan suhun", se ääni oli pehmeämpi, mutta puhuttu hampaiden takaa,
"voitko sä vaikka... pölliä sen tai jotain?"
Linus tuhahti.
"No mitä luulet? Fan, Helle. Ootsä sekaisin?"
"Mä vaan- Linus, jooko. Mä en halua-"
He kävelivät nurkan takaa eteeni ja Hellen silmät osuivat suoraan minuun, aukesivat lautasiksi, hän hiljeni ja pakeni ripeää vauhtia lasiovista ulos.
"Mitä helvettiä?" kurtistin kulmiani.
Linus käveli luokseni ja istui penkille viereeni.
"Mä en haluais juoruta, se on kuitenki ollu mun frendi, mut... helvete", hän puuskahti ja veti kädet kasvoiltansa hiuksiin.
YOU ARE READING
on klisee käyttää sanaa klisee otsikossa
Teen Fictionᴇɴ ʜᴀʟᴜɴɴᴜᴛ ᴏʟʟᴀ ᴍɪᴋᴀ̈ᴀ̈ɴ ᴛʏᴘᴇʀᴀ̈ ᴋʟɪsᴇᴇ. Jos jokainen mahdollinen loppuun kulutettu klisee oli istutettu kuin tartuntatauti sen kaupungin päälle, kukaan ei voinut paeta kohtaloaan. Silti Huurre, Luumu ja Poutapilvi uskoivat, etteivät he olleet osa...
