Tuhoava syyllisyys

14. luku: Kadonnut

Hermione heräsi huutaen ja hikisenä. Hän räpytteli silmiään varmistaakseen, että oli turvassa. Makuusalin tytöt olivat kerääntyneet hänen ympärilleen, Parvati ja Lavender kaikkein lähimpänä.

    "Älä huoli Hermione, se oli vain pahaa unta", Lavender sanoi. Se ei kuitenkaan ollut ollut unta. Se oli ollut muisto. Ne hetket, joita hän oli yrittänyt viimeiset puolitoista kuukautta kiihkeästi vältellä, olla kokematta uudelleen. Ne kauhun minuutit, joiden takia hän oli saanut kärsiä.

    Jokin ei täsmännyt.

    "Olen ihan kunnossa", Hermione sai sanottua hiukan vapisevalla äänellä. "Ihan oikeasti, menkää vain takaisin nukkumaan."

Hermione nousi sängystään, puki ensimmäiset löytämänsä vaatteet samalla, kun muut tytöt jäivät nauttimaan sunnuntaiaamusta. Hermione ei kuitenkaan voinut enää nukkua, jotain tärkeää oli selviämässä hänelle. Hän ei vain ollut aivan varma, mitä se oli. Hermione vetäisi sukat jalkaansa ja oli viilettämässä jo kirjastoon, kun samassa suuri pöllö lehahti ikkunaan. Hermione pinkaisi ikkunalle ja pöllö tipautti pienen pergamentin hänen kämmenelleen kadoten yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Hermione katsoi kummastuneena pergamenttia, jossa luki;

Tule kirjastolle, äkkiä, minulla on tärkeää asiaa.

Sen oli pakko olla Dracolta. Oliko hänen äitinsä kuolemasta selvinnyt jo jotain? Hermione viskasi pergamentin sängylleen ja lähti kohti kirjastoa miettimättä sen enempää sitä tosiseikkaa, että pergamentin tekstissä ei ollut tietoakaan Dracon harakanvarpaista, vaan se oli kirjoitettu vaarallisen siististi.

Draco maleksi oleskeluhuoneessa toimettomana. Hän oli sopinut treffit Hermionen kanssa yhdentoista aikoihin, mutta kello oli hädin tuskin yhdeksää. Poika ei vain ollut saanut nukuttua, sillä kaikki asiat risteilivät hänen päässään niin kiivaasti, ettei hän loppujen lopuksi tiennyt mitä ajatella.

    "Draco hei, tuo sinun kiimainen kuljeksintasi on tosi häiritsevää." Blaise ilmestyi makuuhuoneesta pelkissä boksereissa. Draco pyöräytti silmiään.

    "Miten sinä olet jo tähän aikaan hereillä?"

    "Nääh, minullakin on treffit. Pitää käydä vielä suihkussa ja valita vaatteet ja miettiä mitä syödä, jottei suu haise kuolleelle peikolle."

    Dracon teki mieli nauraa. "Kenen kanssa sinä olet muka menossa treffeille? Siis niin kuin oikeille treffeille? Ja minne muka?"

    Blaise hymyili auvoisasti.

    "Uskalsin viimein pyytää Lunaa ulos", Blaise sanoi kädet lantioillaan, ylpeänä. "Ja Luna suostui mukisematta. Luna halusi näyttää minulle thestraelit."

    Draco tuijotti. Hän ei ollut koskaan tosissaan uskonut, että Blaisen ja Lovekivan välille olisi voinut syntyä jotain. Mutta vuosi sitten hän olisi nauranut itselleen mahahaavan, jos joku olisi väittänyt, että hänestä ja Hermionesta tulisi pari.

    "No, sehän on... hienoa", Draco sanoi yrittäen pitää naamansa peruslukemilla. "Mutta Blaise..."

    "No?"

    "Mieti tarkkaan mitä teet."

    "Ainahan minä", Blaise sanoi ja viipotti takaisin makuusaliin. Draco yritti olla kuvittelematta luihuisen ja korpinkynnen välillä tapahtuvaa katastrofia.

    Kello oli jo lähemmäs kymmentä, kun Draco viimein päätti lähteä tuvasta Blaisen kanssa.