4. luku: V.I.P-juhlat

1K 58 3
                                    

Hermione törmäsi Harryyn laskeutuessaan portaita. Harry halasi häntä ja sanoi olleensa huolissaan, mutta Hermionen korviin Harryn lauseet kuulostivat tyhjiltä ja turhilta. Hermione ei sanonut mitään Harryn päästäessä hänestä irti. Harry katsoi häneen odottaen jotain reaktiota, mutta Hermione käänsi vain päänsä pois ja jatkoi matkaansa alas.

   "Hermione!" Harry huusi, mutta Hermione ei kääntynyt. Hän ei jaksanut. Häntä sattui joka paikasta ja hänen teki mieli mennä takaisin tarvehuoneeseen. Hän voisi mennä, tällä kertaa pysyvästi. Hän ei muistanut, mitä tarvehuoneessa oli, mutta se oli kuitenkin tehnyt hänen olostaan keveän. 


   Hermione paineli suoraan Rohkelikkotorniin ja kohtasi siellä Lavenderin ja Parvatin, jotka vetivät hänet sivummalle hihitellen. Lavender näytti siltä, ettei pysyisi nahoissaan.

   "No? Missäs sitä oltiin?" Parvati hihitteli ja iski silmää. Hermione katsoi heihin hämmentyneenä.

   "Kuultiin vähän juttuja... taisi olla kiva yö Malfoyn kanssa", Lavender jatkoi ja hihitteli.

   Hermione meni täysin ilmeettömäksi. 

   "Joo. Oli. Me pantiin kuin eläimet", hän tokaisi eleettömästi, mikä sai Lavenderin ja Parvatin vaikenemaan ja katsomaan häntä hämmentyneinä. Hermione lähti ja nousi portaat makuuhuoneeseensa. Hän hyppäsi sängylleen ja huusi tyynyynsä, mikä sai olon hiukan paremmaksi. Hän sulki silmänsä ja vaelsi ajatuksissaan takaisin kevääseen. Noin kuukautta tunneliepisodin jälkeen, jolloin V.I.P-tutkinnot olivat juuri päättyneet.

***

   "Hermione, älä ole tuollainen nipo, lähtisit nyt", Fred Weasley sanoi härnäävästi ja tökki Hermionea kylkeen sauvallaan. Hermione ei voinut kuin pyöritellä silmiään. Hän yritti lukea velhosotiin liittyvää kirjaa, mutta Weasleyt ja Harry estivät sen äärimmäisen tehokkaasti.

   "Se on 'kerran elämässä' -tilaisuus!" Harry sanoi anelevasti. "Me halutaan sinut mukaan!"

   "Luuletteko te tosiaan, että minua kiinnostaa humalaiset ihmiset niin paljon, että tuhlaisin vapaailtani tuijottelemalla heitä?"

   "Se ei häiritse, jos on itsekin humalassa", George sanoi. "Tai näin olen tietenkin kuullut."

   "Tule nyt!" Harry sanoi ja hymyili. Hermione sulki kirjansa hymähtäen. 

   "No hyvä on."

   "Anteeksi, kuulinko väärin?"

   "Ginny, sinäkö se yskäisit?"

   "Hyvin hauskaa", Hermione sanoi ja laittoi kirjan laukkuunsa. "Nähdään sitten kuudelta."

   

Hermione ei todellakaan tiennyt, miten hänen kuuluisi pukeutua. Miten bileisiin yleensä pukeuduttiin? Hän katsoi Lavenderia ja Parvatia, jotka kikattelivat keskenään ja näyttelivät toisilleen matkalaukun sisältöä. Hermione ei koskaan olisi uskonut menevänsä kysymään heiltä apua, mutta jokin voima ajoi hänet siihen tilanteeseen.

   "Öh, Parvati", Hermione aloitti hermostuneena. "Tänään on ne V.I.P-juhlat..."

   "Nii-in! Eikö ole jännää?" Parvati sanoi ja alkoi kiljua Lavenderin kanssa yhtä aikaa. Hermione halusi kääntyä kannoillaan ja mennä juhliin vaikka muovipussissa. 

   "Minä mietin vain... Haluaisitteko te neuvoa minulle, mitä laittaa päälle?" Se oli varmasti vaikeinta, mitä Hermione oli koskaan joutunut kenellekään sanomaan. Lavender ja Parvati tuijottivat häntä silmät ymmyrkäisinä, mutta sitten heidän kasvoilleen levisi pelottavan yhtä aikaa tyytyväinen hymy.

Tuhoava syyllisyysDonde viven las historias. Descúbrelo ahora