Tuhoava syyllisyys

13. luku: Paljastuminen

Hermione nukahti lähes oitis saadessaan pään tyynyynsä. Uni kietoi hänet toiseen todellisuuteen, muistoihinsa, iloisiin ennen suurta surua.

Hermione ei olisi voinut uskoa kesän alussa, minkälainen loma siitä tulikaan. Draco majosti heillä viisi päivää putkeen, kunnes Hermionen isän mieliala oli muuttunut niin synkäksi, että he olivat tuumineet Dracon olevan aika lähteä. Draco kuitenkin kävi Hermionen luona viikottain, joskus neljäkin kertaa viikossa.

 Yhtenä päivänä he makasivat vihreällä nurmikolla ja tuijottelivat sinistä taivasta. Hermione nyppi löytämästään kukasta terälehtiä samalla kun Draco hyräili jotain laulua. Hermionella oli hyvä olla, hän ei muistanut milloin viimeksi oli ollut niin levollinen.

 Draco kierähti aivan hänen viereensä ja Hermione tunsi tämän tuijotuksen käyvän kaulallaan ja kasvoillaan.

 "Mitä nyt?" Hermione naurahti ja käänsi päätään kohdatakseen pojan harmaan katseen.

 "Olet kaunis", Draco sanoi hiljaa, ilkikurisesti hymyillen. Hermione nauroi.

 "Voi kiitos", tyttö sanoi.

 "Eikö tuo riittänyt?" Draco kysyi muka nöksähtäneenä. Hermione vilkaisi häneen tietäväisenä. "Olet upein, älykkäin, kaunein, urhein tyttö jonka tiedän", Draco luetteli. Hermione antoi pojalle pikaisen pusun hiukan huulien ohi. Poika tuijotti häneen suun auki.

 "Jos sinusta ei enempää irtoa, niin otan sitten väkisin." Draco painoi huulensa vaativasti Hermionen huulille ja vaikka Hermione yritti vastustaa vain kiusatakseen Dracoa, hän ei pystynyt, vaan antautui mukaan suudelmalle. Draco kohottautui parempaan asentoon hänen ylleen ja Dracon käsi liukui hänen poskeltaan kaulalle, alemmas vartalolla.

 "Hermione Jean Granger!" kuului vihainen karjahdus heidän yläpuoleltaan. He säpsähtivät irti toisistaan ja Hermione kohtasi isänsä raivoisan ilmeen. Hän ei voinut olla nielaisematta. "Meidän täytyy keskustella."

 Draco ja Hermione vilkaisivat toisiaan säikähtäneinä.

 Hermione pelkäsi mitä hänen isällään oli sanottavana. Hän oli kyllä huomannut miten isän koko ruumiin kieli muuttui jäyhemmäksi aina kun hän edes mainitsi Dracon nimen. Isä loi poikaan vihaisia silmäyksiä milloin ehti, ja ihan mitä tahansa Draco teki, isällä oli siitä jotain vastaanpanemista.

 "Istukaa", isä sanoi ja Hermione ja Draco istahtivat keittiönpöydän ääreen kuin kuulustelussa. Isä puri huultaan ja istui heitä vastapäätä. Hän katsahti heihin kerran, huokaisi ja aloitti;

 "Minä todellakin toivon, ettei tämä ole mikään kesäromanssi."

 "Ei ole!" Hermione kivahti samalla, kun Draco pudisteli kiivaasti päätään.

 "Ja toivon todella, että teillä on ehkäisy kunnossa", isä jatkoi. Hermione punastui hiusrajaa myöten ja oli jo sanomassa isälleen vastaan, mutta tämä jatkoi paasaamistaan.

 "Olette niin nuoria, että mitä vain voi käydä. En toki oleta, että ensimmäinen Hermionen löytämä ihastus on se ainoa ja oikea ja teidän suhde saattaa kehittyäkin pidemmälle, mutta teidän tulee varautua töyssyihin. Ei parisuhde ole pelkkiä sateenkaaria ja päivänkakkaroita. Olen vain huolissani Hermionen terveydestä. Enkä haluaisi vielä olla ukki. En tiedä miten ehkäisy teillä velhomaailmassa hoidetaan, mutta todella toivon, että teillä on kondomi käytössä niin säästytte sukupuolitaudeilta."

 "Kondoli?" Draco ynähti kummastuneena. Hermionen silmät laajenivat ja hän potkaisi poikaa jalkaan varoittavasti pöydän alla. Draco irvisti ja vilkaisi Hermionea hämmentyneenä.