Kidnapped » Larry & Ziall

kidnapped » chapter two

Niall tuntee kipua joka paikassa kehoaan. Hänen päänsä kääntyy vaivalloisesti sivulle, kun käsi iskeytyy pojan poskea vasten. Niall on väsynyt itkemään ja kaiken lisäksi hänen silmiään kirvelee. Ei irlantilainen ei tiedä, mitä pahaa on tehnyt ansaitakseen tämän. Hän ei ole ikinä tahalleen tehnyt tyhmää, hyvä ettei itkenyt itseään uneen, kun kerran unohti tehdä läksyt.

"Miksi sä haluut vaan satuttaa mua?" irlantilaisaksenttinen ääni kantautuu ilmoille. Poika avaa suljetut silmänsä ja kohdistaa ne katsomaan edessään seisovaa miestä, Zaynia.

"Mulla on katos ihan oma tapa kohdella kidnapattuja", Zayn vastaa ja painaa pehmeät huulensa Niallin kipeälle poskelle.

"Ja Harrylla on oma tapansa", Zayn jatkaa ja hänen huulensa siirtyvät Niallin vastaaville. Niall ei vastaa suudelmaan, mutta se ei Zaynia hetkauta. Hän on tottunut suutelemaan poikaa, joka ei vastaa hänen suudelmiinsa.

"Ja nyt...", Zayn aloittaa, mutta hänen lauseensa keskeytyy, kun Louis ja Harry ilmestyvät kellarin ovesta sisälle. Niall ei voi olla huomaamatta pelkoa Louisin silmissä, kun toinen pysähtyy vähän matkan päähän hänestä ja Zaynista. Harryn silmissä pelkoa ei todellakaan ole, vain inhottavan tunkeileva katse, kun hän katselee Louisia. Ihan kuin toinen riisuisi Tomlinsonia mielessään.

"Hei, meillä on Niallin kanssa juttu kesken, joten alkakaa laputtaa siitä", Zayn sanahtaa kylmästi ja huitaisee kädellään ovea kohti, näyttääkseen missä poistumistie sijaitsee.

"Odota nyt. Annetaan niiden edes pari minuuttia keskustella keskenään, sä tiedät kyllä, mitä muutaman päivän päästä tapahtuu", Harry rauhoittelee tummaverikköä, joka alkaa jo hieman kiivastumaan heidän tottelomuudesta. Harry on selvästi hänestä ja Zaynista se hyväsydämisempi. Ei kiharapäästä uhku raivo, niin kuin Zaynista, ei Harry tunnu suuttuvan niin pienestä, toisin kuin Zayn - ainakin Louis ja Niall niin ajattelevat.

"Niall pieni, oletko sä kunnossa?" Louis kysyy huolestuneena, kun Zayn lopulta suostuu antamaan Louisille ja Niallille hetken aikaa jutella parin metrin päässä kiharapäästä ja Zaynista, jotta he kuulevat Louisin ja Niallin puheet.

"Mua sattuu... Louis mä haluun pois täältä", Niall kuiskaa ja Tomlinson tuntee pienen piston sydämessään. Louisin pitäisi suojella Niallia, hänen pitäisi varmistaa, ettei irlantilaiselle käy mitään. Mutta mitä Louis tekee? Ei ainakaan sitä, mitä hänen pitäisi tehdä.

"Mä hommaan meidät pois täältä. Mä lupaan sen, kunhan pysyt vahvana, etkä satuta itseäsi mitenkään", Louis sanoo hiljaa ja vetää Niallin tiukkaan halaukseen. Louis ei tiedä, pystyykö toteuttamaan lupaustaan, mutta kyllä poliisit jossain vaiheessa saavat heidän olinpaikkansa selville - jos Niall ja Louis eivät siihen mennessä ole jo kuolleet. 

"Kaksi minuuttia meni jo", Zayn tokaisee ja Louis vetäytyy hiljalleen irti halauksesta. Hänenkin silmänsä kostuvat, kun Louis katselee itkevää vaaleahiuksista ystäväänsä. Ei Louis voi jättää Niallia tänne yksin Zaynin kanssa, ei vain voi.

"Mä en jätä Niallia tänne", Louis sanoo päättäväisenä. Hän asettuu Horanin eteen seisomaan ja ristii kätensä rinnalleen. Louis ei tule pärjäämään Harrylle ja Zaynille, mutta ainakin saa nyt kulutettua aikaa ja ennen kaikkea suojeltua Niallia parhaansa mukaan.

"Älä naurata, Louis. Tule nyt vaan kiltisti, niin tehdään jotain kivaa", Harry sanoo.

"En tule! Zayn vaan satuttaa Niallia, etkö sä huomaa, kuinka pelokas Niall on? Sitä sattuu Zaynin takia!" Louis korottaa äänensä huutamiseksi ja osoittaa hieman tärisevällä sormellaan Malikia, joka huvittuneena virnistää hänelle. Miten he pystyvät olemaan noin rauhallisia, kun Louisin koko keho miltei tärisee, puhumattakaan Niallista?

"Rauhoitu nyt ja ala tulla", Harry käskee ja ottaa napakan otteen Louisin ranteesta, vaikka poika parhaansa mukaan yrittääkin rimpuilla irti.

"Ei! Päästä irti!" Louis kiljuu, mutta voimakkaampana Harry raahaa hänet ulos kellarista, jättäen Niallin sinne Zaynin kanssa kahdestaan.

"Sinne meni. Mihinkäs me jäimmekään?" Zayn luo heti sen ilkikurisen virneen taas kasvoilleen. Hän astelee aivan kiinni Nialliin ja kietoo vahvat kätensä hänen vyötärönsä ympärille.

"Ainiin... Niall ota paita pois", Zayn käskee. Vaaleahiuksinen ei näe muuta vaihtoehtoa, kuin totella Zaynia ja vetää paidan pois päältään. Hän kohottaa katseensa varovasti Zayniin, joka kostuttaa kielensä kärjellä huuliaan.

"Käy tohon patjalle makaamaan", Malik sanoo ja Niall taas vain tottelee. Hän pelkää saavansa lisää kivuliaita iskuja ympäri kehoaan, jos ei tottele.

"Hyvä poika." Zayn käy hajareisin Niallin takamuksen päälle istumaan ja laskee kätensä hänen hartioilleen, alkaen hieroa niitä. Niall todella hämmästyy siitä ja jännittyy, tuntiessaan Zaynin kädet tekemässä hierovaa liikettä hänen hartioillaan. Niall kuvitteli Zaynin raiskaavan hänet, eikä hierovan häntä hellästi, ei ollenkaan kovakouraisesti.

"Tää varmaan hämmentää sua, mutta mun ja Harryn pomo tulee ylihuomenna käymään täällä... sun pitää olla aivan rento silloin ja näyttää hyvältä. Mä en itekkään tiedä kunnolla, miksi mutta pomolla on vaan vähän outoja mielihaluja", Zayn mutisee huokaisten ja siirtyy hieman alemmas hieromaan Niallin selkää.

"Ja... Niall, ymmärräthän sä etten mä mielelläni satuta sua?" Niallin silmät suurenevat hieman ja hänet valtaa hämmennys. Kuitenkin Niall vain nyökkää, sillä vastaamalla kieltävästi Zayn saattaisi alkaa taas väkivaltaiseksi. Niall pitää enemmän tästä puolesta, vaikka Zayn onkin rauhallisenakin pelottava.

"Sun ei tarvii pelätä mua. Sä ehkä ajattelet, et Harry on se hyvä sydämellisempi meistä, ku se päästi Louisin tapaamaan sua. Mutta se ei oo niin. Harry on paljon pahempi, ku mä, oo tyytyväinen, et mä otin sut itselleni, eikä Harry. Sä luultavasti muistat, että Harry sanoi, et muistan, mitä muutama päivän päästä tapahtuu. Harry ei todellakaan tarkoittanut sillä pomon tulemista, vaan yhtä toista juttua. Sen takia se halusi Louisin näkevän sut, sillä sen päivän jälkeen te ette tuu näkemään pitkään aikaan."
__________________________