Troublemaker||L.S

1.

Louis

Miksi se on joka päivä niin hankalaa valita vaatteita? Kaikki väittävät että tytöillä kestää kauan, joten kuinka kauhan heillä sitten kestää jos mullakin kestää näin kauan... Otan kaapista mustat tiukat farkut ja harmaan Adidaksen hupparin. Otan reppuni ja lähden kävelemään parhaan ystäväni kotia kohti.

"Elle, me myöhästytään pian." hoputan häntä.

"Joo joo, ihan hetki." Elle sanoo ja vetäisee converset jalkaansa, jotka ovat joskus olleet valkoiset. "Noniin, voidaan lähteä."

Elle Smith. Paras kaverini kolmosluokasta lähtien. Elle on minua vuoden vanhempi, se on hieman harmillista koulun kannalta. Mulla ei pahemmin ole muita ystäviä, mutta kaksi riittävät mulle paremmin kuin hyvin.

Niall Horan taas on toinen paras kaverini. Me ollaan tunnettu vasta muutaman hassu vuosi. Niallin muutettua Irlannista tänne tutustuimme yhteisen harrastuksemme, jalkapallon kautta. Niall on tällä hetkellä Irlannissa sukulaistensa luona ja palaa vasta ensi viikolla. Hän on samalla luokalla kanssani mutta liikkuu aika usein eri porukoissa kuin minä.

~~~

Istun luokan edessä olevalle tyhjälle paikalle ja heitän repun viereiselle tuolille, sillä ei ole pelkoa että joku istuisi viereeni. En oo mitenkää hirmu suosittu täällä.

"Huomenta oppilaat, kiva nähdä teitä  pitkästä aikaa." luokanvalvojamme Hannah tervehtii meitä. "Ihan ensiksi haluaisin että kiinnittäisitte huomionne tähän suuntaan." Hannah pyytää, kun tuntuu ettei luokka hiljene lainkaan. Pikku hiljaa puheensorina alkaa laskea.

"Te saatte luokallenne uuden oppilaan. Ette kuitenkaan enään ole mitään kakkosluokkalaisia, joten oletan että pystytte ottamaan hänet hyvin vastaan." Samantien ovelta kuuluu koputus. Hannah avaa oven ja luokkaan kävelee pitkä lihaksikas poika kiharine pitkine  hiuksineen. Pyöräytän silmiäni, kun kuulen muutaman luokassa olevan tytön alkavan hetki puhua siitä, kuinka komea hän on. Tuhahdan ja jatkan piirtämistä vihkooni. Tuo jätkä esittäytyy Harryksi ja kertoo muuttaneensa Los angelesista mutta on asunut lapsuutensa täällä Briteissä, jonka jälkeen menee istumaan luokan perälle.

~~~

"Mä en ymmärrä mitä hienoa tossa Harryssä on! Kato nyt, ihan normaali poika." valitan Ellelle. Pyöräytän silmiäni kun huomaan hänen jo tuijottavan juuri sitä kiharapäätä, joka on tyttöjen ympäröimänä koulun pihalla. Koulu loppui tältä päivältä, tähän asti kaikki on sujunut ihan hyvin. Uskon että tulen selviämään ainakin yhtä hyvin tästä lukion toisesta vuodesta kuin enismmäisestäkin, luulisin.

"Elle!"

"Älä oo tollanen Louis, mennään puhumaan sille. Älä väitä ettei se ole komea." Elle tuhahtaa ja lähtee vetämään mua porukkaa kohden.

"Just." ravistan käteni irti Ellen otteesta ja lähden kävelemään kotiin päin. Potkin tielleni tulleita kiviä, mitä hienoa muka jossain Harry Stylessa on?

Päästyä kotiin revin ylitiukat farkut pois päältäni. Vaihdan tialle lökärit. Otan puhelimeni ja lössähdän sängylleni. Elleltä on tullut pari viestiä, jossa hän kertoo kuinka lapsellinen olen. Seuraavassa viestissä hän pahoittelee, ettei hän tarkoittanut sitä. Vastaan ettei se haittaa.

Kuulen huoneeni oven avautuvan, Lottie kömpii viereeni makaamaan. Hän on kaksi vuotta nuorempi kuin minä.

"Mitenkä sun päiväsi meni?" hän kysyy ja ottaa myös puhelimen esille. Saatamme viettää monta tuntia näin, puhuen maaten sängylläni.

"Umm, hyvin kai." Puhelimestani kuuluu jälleen kilahdus, viesti Elleltä.

Elle: Sä olit oikeassa, se Harry on ihan tyhmä.

Louis: ....

Elle: Ei oikeasti. Vaikka se onkin ihan hyvän näkönen ja niin sen jututkin on ihan hyviä. Ei se ole mikääm kusipää.

Louis: Mua ei kiinnosta.

Elle: Sun pitäisi joskus puhua hänelle

Louis: Miksi muka?

Elle: Että ymmärrät hänen olevan ihan kiva vaikka se liikkuukin "suosituitten" porukassa.

Louis: No mistä te muka puhuitte?

Elle: No en mä varsinaisesti puhunut hänelle, kuuntelin vain mitä muut puhuivat.

Louis: Siinäs näit! Häntä ei voisi kiinnostaa muut kuin koulun suositut tytöt, joita hän voisi panna. Älä häiritse mua enempää, mulla on juttutuokio Lottien kanssa. Nähdään aamulla.

"Mitenkäs sun?" kysyn lukittua puhelimeni. Käännyn selälleni makaamaan.

"Hyvin, ihan hyvin. Perus päivä." Lottie vastaa. Sain viestin jälleen Elleltä mutten jaksa katsoa sitä.

"Mikä sulla on? Oot tosi outo." Lottie kysyy.

"Outo? Miten niin outo?"

"No sä et edes vastaa Ellen viestiin." hän kikattaa. Tuhahdan hänelle.

"Hui," naurahdan pienesti. "Ei mutta ei mulla mikään ole. Elle vaan yrittää manipuloida mut pitämään yhestä jätkästä joka tuli meidän luokalle, siis ei sillä tavalla pitämään vaan... tiedät kyllä. Kuitenkin, mä en nää siinä mitään ihmeellistä. Huomiota keräävä paska. Näkisit miten se flirttailee kirjaimellisesti jokaselle hyvän näköselle vastaan tulevalle tytölle. Jätkä on ollut päivän meidän koulussa ja se on kaikkien suosiossa. Se on saanut Ellenkin ihan sekasin. Ihan kuin siinä olis oikeasti jotain hirveän hienoa." puran ajatuksiani hänelle. Lottie nyökkää pari kertaa muttei ehdi sanoa mitään,

"Täällä te kaksi olette, ruoka on valmista tulkaa syömään." äiti ilmestyy huoneeni ovelle ja lähtee saman tien.

"Koita tulla laiskimus, äläkä mökötä siinä." Lot tuuppaa mua olkapäästä, jonka jälkeen lähtee huoneestani. Katson ensin Ellen viestin, jossa vain hän sanoo että menisi huomenna veljensä kyydillä. Sekin vielä.

Noniin! Tässä tämä eka luku, kertokaa miltä tää vaikuttaa, jos tästä luvusta nyt voi päätellä yhtikäs mitään. Mä yritän tehdä tästä mahdollisimman mielenkiintoisen ja tällee :P Ja koska mulla on tähän niin kauhee into kirjottaa niin niin luultavasti jatkan tätä aikas nopeeta (mahdollisesti jo tänään) + siksi että mulla ei taas ole inspiä just nyt mun muihin tarinoihin niin on aikaa kirjottaa tätä (Mun selitykset taas 6/5 xd) Yritin katsoo kaikki kirjotusvirheet mutta niitä voi silti olla, anteeksi siis siitä!

Xxx