Louis Tomlinson on nuori Britanniassa asustava tavallinen poika. Hän asuu suht' pienessä kaupungissa nimeltä Doncaster. Hänellä on elämä aika hyvin, koulussa menee hyvin, kotona menee hyvin ja tätä rataa.
Takaisin Los Angelesista Englantiin muuttanu...
Olen etsimässä vaatteita itselleni ja samalla mun pitäisi katsoa kaikki tarvittava mukaan. Loma on nyt ohi ja tottakai mä olen myöhässä koulusta! En käsitä miten olen aina myöhässä kaikesta tärkeästä. Laitan päälleni mustan t-paidan Adidaksen logolla tietysti ja mustat farkut. Suihkussa en ehtinyt käydä, joten tungen vielä pipon päähäni. Kun vihdon olen saanut kaiken valmiiksi, lähden kävelemään koulua kohti. En ole puhunut Harryn kanssa hetkeen, en puhut edes siellä jalkapallokentällä. Nyt mun pitäisi katsella häntä joka hemmetin päivä. Mun on jossain kohtaa pakko puhua hänen kanssaan tai tulen hulluksi.
Kouluun päästyä saan suoraan juosta matematiikan tunnille. Ehdin juuri ennen kun opettaja on pistämässä ovea kiinni. Lössähdän paikalleni ja opettaja aloittaa tunnin. ______
"Okei, tehdään sitten muutamat vihkomuistiinpanot." Historian opettajamme sanoo. Kaivan vihon esille ja alan kirjoittaa. Tai ainakin yrtän... Harry istuu takanani ja tunnen erittäin epämiellyttävästi hänen katseen porautuvan lävitseni. Yritän keskittyä mutta se koituu hankalaksi. Suljen silmät, puren alahuultani ja käännyn. Tyhmä tyhmä tyhmä tyhmä....
"Harry, puhutaanko koulun jälkeen?" meillä olisi vielä yksi tunti ennenkuin pääsisimme kotiin, joten mulla on pari tuntia aikaa miettiä mitä hittoa mä aijon hänelle sanoa.
"Joo, okei." Harry sanoo yllättyneenä. Hän selvästikkin oletti etten aikoisi puhua hänelle enään koskaan.
______
Tunnit kuluivat hitaasti mutta lopulta pääsin lähtemään kotiin. Harry odotti mua tuttuun tapaan koulun parkkiksella. Mutta tällä kertaa hänellä ei ollut autoa, joten ilmeisesti kävelemme kotiin. Alkumatka on todella hiljainen. Kumpikaan meistä ei uskalla aloittaa puhumista. Hengitän muutaman kerran sisään ja ulos, sitten avaan suuni.
"M-mä en ihan odottanut että sä suutelisit mua. Tai siis mä hieman säikähdin. Mä en edes tiennyt että oot miehiin päin." selitän sekoillen sanoissani. Lyön mielessäni itseäni naamaan.
"Joo no, nyt sä tiedät mun pienen salaisuuden...."hän naurahtaa. "Ja mä oon tosi pahoillani. Mun ei ollut tarkotus suudella sua, se vaan tapahtu." Harry vielä jatkaa.
Ei se haittaa koska pidin siitä. Mitä helvettiä?! En mä noin ajattele! Onko mun pään sisällä joku hahmo ketä heittelee noita typeriä juttuja? Okei, ei Harry kai ollut mikään huonokaan mutta, u know.
"Joo, ei se mitään, kai.. Umm, miten me tästä lähin..?"
"Josko unohdettaisiin.? En halua sotkea ystävyyttämme jonkun typerän suudelman takia." Harry ehdottaa. Taas se outo tunne menee lävitseni. Tällä kertaa se oli jotenkin ikävämpi.
"Joo... joo oon samaa mieltä." Vakuuttelen.
"Kiitos Louis. Vaikka meillä oli tosi nihkeet välit aluksi, mutta sä oot mulle tosi tärkee ystävä tällä heitellä." Harry sepittää ja kietoo kätensä ympärilleni halatakseen mua.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
