Troublemaker||L.S

12.

Tämmönen pikku jutska; Kaksosten synntärit siis ei ole samana päivänä tässä kuin mitä päivänä ne oikeesti on :)
(Niin ja en tiiä huomasko kukaan vielä mutta muokkasin vielä vähäsen tota kansikuvaa, kertokaa toki mielipiteenne☺️)

Louis

Vihdoin pieni loma koulusta ja mitä mä teen, makaan selälläni sängyllä silmät suljettuina, kuulokkeet korvissa musiikin soidessa niin kovalla kuin sen puhelimestani saa. Haluan päästä pakoon Phoeben ja Daisyn synttärikavereita ja korvia raastavaa ääntä, joka heistä lähtee. Tiedän, olen hiukan töykeä mutta he ovat kuin takiaisia, jos he näkevät minut. Toisaalta eikö loma ole juuri sitä varten että ottaa rennosti?
Olen saanut olla jo ihmeen kauan rauhassa. Samassa tyyny vedetään pääni alta pois ja se mätkähtää mahalleni.

"Mitä?" tiuskaisen ja revin kuulokkeet pois korvistani. Daisy ja Phoebe seisovat edessäni ja heidän takanaan muutama kappale heidän kavereitaan tuijottamassa mua.

"Voitko sä tulla leikkimään meidän kanssa?" Phoebe pyytää kirkkain silmin.

"En,"

"Louiiiis!" Phoebe kiljuu.

"Miksi mun pitää? Miksei Lottien?" marisen. Nousen istumaan sänkyni reunalle. Silmäilen huonettani, jossa vallitsee kaaos. Pitäisi siivota....

"Koska mä tiedän että sä olet hauskempi, joten?" Phoebe sanoo.

"Sori. Mun huone on sekanen." hymähdän.

"Tuo on tekosyy! Sä et koskaan siivoa vapaaehtoisesti sun huonetta." Daisy viristää ja näyttää kieltä ennen kuin nappaa mua kädestä kiinni ja lähtee vetämään mua kohti huoneeni ovea. Hän on yllättävän vahva ikäisekseen.

"No mitä mun nyt pitää tehdä?" kysyn ja istun sohvalle. Heti kaksi heidän ystävistään piirittää mut. Ovathan he ihan mukavia mutta.... aika päällekäyviä ehkäpä ?

"Me aateltiin leikkiä piilosta. Hannah laksee, joten meet piiloon." Daisy sanoo. Hetken kuluttua tämä Hannah alkaa laskea yhdestä neljäänkymmeneen, mä menen mun huoneeseen vaatekaappiin. Tiedän, helpoin piilo ikinä mutten juuri nyt jaksa mitään tai ketään. Oon teini ja haluun olla yksin mielummin kuin leikkiä piilosta.

Ehdin muutaman minuutin olla piilossani kunnes kaapin ovet avataan ja tämä Hannah saisoo edessäni.

"Voi hitsi löysit mut näin helposti." väännän naamani tekaistulle ilmeelle.

"Joo, nyt meet istuun sohvalle niin tiietään et sut on löysetty." hän opastaa. Myöräytän silmiäni. Luulin, että he voisivat nyt jättää mut rauhaan. Myönnyn kuitenkin ja menen kahden pikkutytön seuraksi olohuoneeseen. Äiti katsoo mua keittiöstä ja naurahtaa tyytyväisesti. Mieleni teksisi näyttää hänelle jotakin sormea mutta en viitsi koska, a) Se ei ole soveliasta käytöstä pienempien lapsien vieressä ja b) hän on äitini.

"Mikä sun lempi jäätelömaku on?" toinen tytöistä kysyy.

"Mun vai? No, ehkä minttusuklaa." vastaan ja tyttö nyökkää.

"Entä mitä musiikkia kuuntelet?" toinen tytöistä kysyy.

"No vähän kaikkea." vastaan ja tytöt nyökyttelevät jälleen. Sitten hiljaisuus laskeutuu, kunnes jälleen toinen tytöistä avaa suunsa,

"Ootko sä pussannut koskaan ketään?" En voi kuin tirskahtaa pienesti, jonka kuitenkin peitän yskimällä.

"Niin Louis, oletko sä?" ääni takaani kysyy. Vaikken näe tätä kyseistä henkilöä tiedän hänen virnulevan, isosti!