Troublemaker||L.S

11.

Muhun on iskeny kauhea into kirjottaa tätä ficciä😋 Joten yritän saada tätä tästä etenemään, eli kirjotan noita mun muita ficcejä sillee vähän harvemmin. Kai te ymmärsitte🙈 Mutta tässä taas uus luku. Voi olla että julkasen vielä tänä viikonloppuna uuden luvun, eikä oo mikään aprillipila xd

"Ootko varma ettei hänellä ole mitään mielenterveysongelmia?" Elle kysyy, kun kävelemme kohti koulua.

"Harrylla? Hän haluaa vain ärsyttää mua, ei mitään sen vakavempaa." vastaan.

"Tai jos hän ei vain osaa tutustua ihmisiin.." Elle pohtii.

"No aika hyvin on pystynyt, etkö ole nähnyt häntä koulussa tai jotain?" tuhahdan.

"Jos kyse onkin sinusta? Sä et edes halua tulla toimeen Harryn kanssa."

"Kuinka niin? Mä olen yrittänyt, mutta hän itse koituu hankalaksi." tuhahdan. Miten niin vika olisi minussa? Harry aina hakeutuu paikkoihin ja tilanteisiin jossa mä olen. Hän tekee sen tahallaan, ärsyttääkseen minua.

"Ihan miten vaan." Elle sanoo ja nostaa kädet antautuvasti ylös. Pyöräytän vain hänelle silmiäni.

______

Istun Niallin ja Niallin jonkun parin kaverin kanssa ruokalassa. Kiroan mielessäni Elleä, miksi hänen piti sairastua? Istun hiljaa selaten instagramia, kun Niall puhuu kavereidensa kanssa. Niall on mukava, kun ajatteli tulla istumaan tänne kanssani etten olisi yksin mutta mulla ei ole mitään mistä puhua heidän kanssaan. Tai no Niallin olisi muttei hänen kavereidensa, en pidä heistä. Oh my god!
Ja silloin tajusin sen..
Elle saattaa olla oikeassa. Entä jos Harry on koko ajan yrittänyt tutustua minuun mutta mä olen vaan tiuskinut hänelle ja torjunut hänen juttunsa heti. Minulla on ollut periaate alusta asti, etten halua tutustua häneen, koska luulin ettei hän koskaan edes voisi puhua mulle. Mun täytyy sanoa siitä Harrylle...

"Hei Niall mä tästä meen, mun seuraava tunti alkaa ihan pian." kerron ja Niall nyökkää.

Haen kirjat kaapistani ja lähden kohti luokkaa, jossa seuraava tuntini olisi. Näen tutun pitkän hahmon kävelevän yksin käytävällä,

"Harry." lausahdan. Hän kääntyy katsomaan taaksensa hetkeksi muttei vaivaudu pysähtymään. Kävelen ripein askelin hänen luokseen.

"Oho, nyt sä jopa voit puhua tälle lapselliselle ja ärsyttävälle tyypille."Harry töksäyttää.

"Haha, eikun kuuntele. Mä mietein. Mä oikeasti voisin tulla sun kanssasi toimeen." kerron. Joudun katsomaan muutaman sentin ylös päin, kun yritän saada katsekontaktin hänen kanssaan.

"Aijaa! Onko sussa joku nappi, josta voi painaa milloin mun naama miellyttää ja milloin ei?"

"Ei, vaan mä tajusin että en oo tottunut siihen että joku ylipäätään yht'äkkiä alkaa puhua mun kanssa, siksi mä olin töykeä eikä mulla ollut mitään intoo sen takia edes yrittää tutustua suhun. Ainakin mä luulen sen johtuvan siitä." selitän.

"Just.." Harry mutisee.

"Mitä? Pliis saanko mä toisen mahdollisuuden tutustua suhu? Oon oikeesti ihan hauska tyyppi." virnistän. Saan Harryltä vastaukseksi vain syvän huokauksen ja oudon hymyn, jota ei voi tulkita onko se aito vai sarkastinen. Sitten hän lähtee kävelemään kaveriporukkaansa kohden. Oliko tuo nyt "kyllä, saat uuden mahdollisuuden" vai "Ei, et todellakaan saa uutta mahdollisuutta"?

"Sä hämmennät mua," sanon hiljaa itsekseni.

"Mäkö?" hän kysyy ja laskee kätensä olalleni. "Mistä sä edes tiesit että mä olin tulossa sun luo?" Niall nauraa.

"Mmh, niimpä... Siinä sulle miettimistä loppupäiväksi."

----------------------

Anteeksi !!!! Mä tiedostan sen todella hyvin että tää luku on aivan superlyhyt, mutta ei oikeen ajatukset sanonut mitään miten tosta voisin jatkaa enkä halunnut pakosta tunkee mitään tekstiä, joska sitten tästä luvusta olis tullut entsitä tönkempi. Ja hei, nyt tapahtu edes jonkinnäkönen käännös noiden kahen välillä ;) Mitäs mieltä ootte mitä seuraavaks tapahtuu? Mutta mutta, seuraava luku on sit taas "normaalin"pituinen :p (Joka siis saattaa tulla vielä tämän viikonlopun aikana)
Koitin jälleen katsoa kaikki kirjotusvirheet mutta niitä edelleen saattaa olla, pahoittelut siitä.

Ens lukuun!