Troublemaker||L.S

2.

Louis

Säpsähdän hereille. Hätäisenä katson puhelimesta kellon ajan, jos mä en nyt nouse olen myöhässä ja pahasti! Heitän nopeasti eiliset vaatteet päälleni ja ryntään alakertaan.
Kiroan avatessani ulko-oven, tottakai siellä sataa! Vedän hupun päähän ja lähden kävelemään ripeää vauhtia koulua kohti. Onneksi sinne ei ole pitkä matka mutta kuitenkin ehdin kastua läpimäräksi.

Päästyäni koululle, tuntini on tottakai jo alkanut. Kiiruhdan kaapilleni hakemaan matematiikan kirjat ja sullon muut tavarani kaappiin. Hiukseni menevät miten sattuu ja vaatteet ovat tarrautuneet ihooni kiinni, ja aina kun otan askeleen tunnen veden litisevän kengissäni.

Hienoa!

Kävelen kohti vessaa ja käyn vaihtamassa eiliseltä jääneen liikkapaidan päälleni. Onnekseni se ei haise, sillä emme tehneet eilen liikunnassa oikein mitään missä olisi tullut kunnolla hiki. Farkut eivät ole niin märät ettenkö niillä voisi olla. Vien märän paitani kaappiin ennen kuin lähden puoli juoksua kohti matematiikanluokkaa.

Koputan oveen. Hetken kuluttua sen avaa vanhahko mies. Pahoittelen että olen myöhässä ja kiruhdan omalle paikalleni kaikkien katseet minussa kiinni. Miksi juuri silloin luokka pitää olla hiljainen kun olen myöhässä... Opettaja jatkaa opettamista ja minä yritän etsiä oikeaa sivua kirjasta.

~~~

"Hei Tommo!" Elle tervehtii mua. Lasken tarjottimen pöydälle ja istun Elleä vastapäätä. Hän yrittää olla nauramatta minulle. Lopulta hän alkaa kikattamaan aamuiselle katastrofille kun pyöräytän silmiäni.

"Kyyti kouluun olisi ollut ihan mukava." hymyilen sarkastisesti tytölle.

"Niin, ihan kiva juttuhan se on."

"Niin, ihan kiva." mulkaisen häntä ja alan syömään ruokaani.

"Onko sulla suunnitelmia viikonlopulle?" Elle kysyy.

"Ei, miten niin?" vastaan hieman epävarmana. Elle ei koskaan kysele mitä teen, koska hän tietää etten tee mitään. Ja jos näämme viikonloppuna, luultavasti olemme mun huoneessa emmekä tee mitään.

"Olisi yhdet bileet..."

"Emme me käy bileissä."

"Niin, ja nyt olisi hyvä tehdä poikkeus." Elle puolustautuu.

"Milloin susta on tullut tollanen? Ennen sä luit vapaapäivät kirjoja jos et ollut mun kanssani." naurahdan osoitellen haarukalla häntä. "No okei, voin mä tulla mutten juo. Monelta ne alkaa ja missä?"

"Pitää kysyä Harryltä." Elle pohtii.

"Oh God! Olis se pitänyt tietää että se liittyy jotenkin häneen. Elle mitä hienoa hänessä on? Ole kiltti ja kerro, mäkin haluan tietää mutta kukaan sitä mulle ei oo vielä kertonut."

"Miksi sä et pidä Harrystä?"

"Minusta Harry on kusipää."

"Sä et tunne häntä." Elle inttää.

"Et säkään!" Korotan hieman ääntäni. Mun ruokahalu lähti juuri ja tiedän kyllä varsin hyvin että suutuin turhasta, mutta pelkkä Harryn nimen sanominen saa mut kylmille väreille, huonolla tavalla. Nousen pöydästä ja lähden ulos ruokalasta.
En muista koska viimeksi meillä olisi Ellen kanssa ollut edes pieni riita, Harry ilmeisesti onnistui myös tulemaan meidän väliimme.

Päätän jo lähteä kohti seuraavan tunnin luokkaa, tunti kuitenkin alkaa jo viiden minuutin päästä. Haen kirjat ja paiskaan kaapin oven kiinni. Kun käännyn, kirjaimellisesti törmään johonkin. Kirjani, muistiinpanovihko, penaali ja kaikki muut käsissäni olevat tavarat lentävät jonnekkin samalla kun mä tömähdän pehvalleni lattialle.