Troublemaker||L.S

5.

Louis

"En mä tiedä mitä mä puen päälleni." valitan Ellelle joka kihartaa hiuksiaan huoneessani olevan kokovartalopeilin edessä. Seison vaatekaappini edessä pyyhe vyötäröni ympärillä silmäillen kaapin sisältöä.

"No jotain kivaa." Elle vastaa ja mä tuhahdan hänelle.

"Joo kiitos! Toi auttokin tosi paljon, idiootti."

"Voi herranjumala! Väistä sitten niin mä katon." Elle paasaa ja tönää mua hellästi, että väistän kaapin edestä. Hän alkaa tonkimaan vaatteitani heitellen aina välillä joitakin sängylleni.

"Pistä noi." hän sanoo osottaen mustia farkkuja ja harmaata tank-toppia, jotka lojuvat sängylläni. Otan vielä puhtaat bokserit ja sukat kaapista ennenkuin alan pukemaan.

"Mä haluan sitten laittaa sun hiukset." Elle kikattaa.

"Miksi? Eikö ne voi vain olla niin kuin ennenkin?" kysyn.

"No joo mutta mä haluan laittaa ne sillee siistimmällä tavalla." Elle selittää.

"Jaha..."

"Okei, nyt näyttää hyvältä." Elle toteaa. Hän on vihdoin saanut itsensä ja minun hiukset hyvin.

"Vihdoin." huokaisen. Otan puhelimeni latauksesta ja olen valmis lähtemään. Elle kertoo bileiden olevan Harryn kodissa, sinne ei ole kuin vajaa 2 kilometrin matka. Joten voimme kävellä sen ihan hyvin.

Kun pääsemme kadulle, missä kyseinen talo sijaitsee, musiikki soi jo täysillä. Mahassani muljahtaa ikävästi. En ole yhtään varma seuraako tästä mitään hyvää.

"Rauhotu Tommo. Sä näytät siltä kuin luulisit jonkun kuolevan." Elle nauraa kovaan ääneen.

"Entäs jos kuoleekin."

"Louis oikeasti." Elle katsoo mua epäuskoisena. Hän nappaa kädestäni kiinni ja alkaa heiluttamaan käsiämme hullusti. "Tästä tulee kivaa, tiedätkö?"

"Mmh.."

Kävelemme sisään ihmisistä täyttyneeseen taloon. Pääni meinaa haljeta kovasta musiikista.

"Käydään hakemassa juotavaa!" Elle huutaa musiikin läpi. Tyttö nappaa kaksi alkoholipitoisia juomaa sisältävää tölkkiä ja työntää toisen mun käteeni.

"Elle en mä aijo juoda." sanon hänelle ja lasken tölkin takaisin pöydälle.

"C'mon! Voit sä yhden edes ottaa." Elle yrittää mutta mä pudistan päätäni kiivaasti.

"Louissss, sä olet tylsä." Elle marisee.

~~~

Elle on häipynyt jo ajat sitten jonnekkin, ja mä oon vihainen siitä hänelle. Olen saanut tarpeekseni tästä tunkkaisesta huoneesta, ja haluan raittiiseen ilmaan. Raivaan tien ihmisjoukon läpi ulko-ovelle. Ja kun vihdoin pääsen ulos, raikas ulkoilma täyttää sieraimeni ja päätän istahtaa rappusille. Kulejan moneen kertaan sormet hiuseni läpi miettien lähtisinkö kotiin nyt, ilman Elleä vai etsisinkö Ellen ja veisin hänet vaikka väkisin meille, jos hän edes on täällä enään. Päädyn lopulta viimeisempään vaihtoehtoon. Olisi ikävää jättää hänet tänne.

Nousen huokauksien kera rappusilta ja suunnistan takaisin sisälle. Yritän löytää tuttua punapäätä ihmismassan joukosta, se koituu hankalaksi. Ihmiset vain tönivät ja joku horjahtaa mua päin, ja tuon kertakäyttömukissa oleva litku lentää suoraan paidalleni.

Hienoa.

"Oh, sori.." hän sammaltaa.

"Ja totta helvetissä se olet sinä." "Ootko sä nähnyt Elleä?" päätän kysyä. Harry kohauttaa olkiaan. Tietenkään hän ei tiedä.

"Sun pitää vaihtaa paita." hän irvistää.

"Eipä tässä tullut vaihtopaitaa mukaan. Ja kyllä mä tällä pärjään, oon just lähdössä." vastaan hänelle.

"Eikun," hän pitää pienen tauon "Tuu." Harry jatkaa ja nappaa mun kädestä kiinni ja alkaa hoipertelemaan kohti yläkertaa. Pelkään joka sekunti enemmän ja enemmän että hän horjahtaa taaksepäin, kaatuu minua päin ja me molemmat tippuisimme raput alas Harry päälläni. Hän avaa oven johonkin huoneeseen. Huone on luultavasti Harryn, sillä hän alkaa penkomaan vaatekaappia ja ojentaa mulle mustan t-paidan.

"öm, kiitos." sanon ja otan paidan häneltä. Hän kääntyy kohteliaasti selkäpäin minuun eikä aijo katsoa kun vaihdan paidan. Vedän topin yltäni ja puen Harryn paidan tilalle. Paita on hieman iso mutta kelpaa. "Mä palautan tän sulle jossain kohtaa." Harry nyökkää ja lähdemme takaisin alas. Jatkan Ellen etsimistä, löydän hänet vihdoin tanssimassa Sophian kanssa.

"Elle, lähdetään." nappaan Ellen mukaani. En jaksa kuunnella hänen vastaväitteitä juuri nyt kun hermoni ovat muutenkin kireällä.

"Louis sä olet ärsyttävä pikku kusipää." Elle mulkoilee minua.

"No mene takaisin! En mä estä. Juo pääsi täyteen niin että matkalla mun luo sä nukahdat johonkin ojaan ja joku raiskaa sut, siitä vaan! Sitä paitsi, tänne tuleminen oli maailman huonoin idea sulta. Mulla ei ollut tippaakaan hauskaa." raivoan hänelle. Päässäni kiehuu ja pahasti. Mä en jaksa enään yhtäkään kännistä ihmistä, joka ärsyttää mua vähääkään. Tää on ollut ihan tarpeeksi kauheeta jo tähän mennessä. Jatkan kävelemistä jättäen Ellen seisomaan yksinään.

"Okei... Anteeksi Louis! Voitko sä nyt odottaa mua?" hän huutaa. Pysähdyn ja käännyn kannoillani ympäri. Ellen kasvoille leviää hymy, kun hän alkaa huojuvin askelin tulemaan kohti mua. "Sä oot oikeessa. Mä oon ihan tarpeeksi kännissä jo nyt." hän kikattaa. En voi kuin samaistua hänen lausahdukseensa.

En oo mitenkään erityisen tyytyväinen tähän lukuun mutta joo... Ei kai tässä mitään ihmeellistä. Olisi kiva jos jaksaisitte kommentoida, niitä on aina kiva lukee :) Koitan kirjottaa uuden luvun viimeistään sunnuntaihin mennessä ja hyvää viikonloppua kaikille! :p

PS. Yritin katsoo kaikki kirjoitusvirheet mutta jälleen niitä voi tekstistä löytyä.

Xxx