Troublemaker||L.S

10.

Oon ihan hulluna rakastunut Zaynin Wrong-biisiin! Rakastan♥♥

Louis

Vetaisen harmaan Adidaksen hupparin ylleni ja sujautan jalkoihini mustat farkut. Taas maanantai... Onneksi parin viikon päästä alkaa viikon pituinen loma.
Olen jo valmiiksi myöhässä joten nappaan keittiöstä omenan mukaan ja lähden kävelemään ripein askelin kohti koulua. Mulla on heti ensimmäisellä tunnilla maantiedonkoe, joten en haluaisi myöhästyä.

_____

"Miten sun kokeesi meni?" Niall kysyy tunnin loputtua.

"No ihan hyvin mä uskon. Entä sun?" vastaan hänelle. Otan tavarani pöydältä ja lähdemme pois luokasta. Harry seisoo vähän matkan päässä meistä, hän huomaa meidät ja hymyilee pienesti, vastaan hänelle myös pienellä hymyllä.

"No en tiiä, kohtalaisesti." hän naurahtaa. "Onko sulla suunnitelmia täksi päiväksi? Ajattelin että jos mentäisiin pelaamaan futista." En tajua vastata mitään, sillä mietin kuumeisesti käynkö sanomassa nyt vai joskus myöhemmin Harrylle niistä hänen housuistaan. Toisaalta, jos joku kuulisi keskustelumme se saattaisi johtaa vääriin johtopäätöksiin...

"Lou?"

"Mmh, hei oota mun täytyy käydä tuolla nopeasti." sanon. Hölkkään Harryn luo, joka on selkäpäin minuun ja lasken käden hänen olalleen.

"Harry hei. Tota jos viitsit tulla käymään täällä." sanon hänelle ja Harry nyökkää. Kävelemme parin metrin päähän hänen kaveriporukastaan.

"Joo?"

"Tuota, sinun farkut jäi mun luo. Niin siis sä taisit lähteä mun collagehousut jalassa meiltä." en voi estää virnettä nousemasta kasvoileeni, hän on pöljä.

"Oh, jos käy niin tuun hakemaan ne koulun jälkeen." Harry sanoo punastellen. Vastaan että se käy. Hän tarjoutuu myös viemään minut samalla kotiin, kun kerran meillä on tulossa käymään. Seuraavaksi menen etsimään Niallia mutta hän on ehtinyt jo kadota jonnekkin. Laitan hänelle viestin että voisin myöhemmin illalla mennä hänen kanssaan pelaamaan fudista.

_____

Koulu loppui tältä päivältä ja nyt olen kävelemässä koulun parkkipaikkoja kohti Harryn autolle. Toivon, että hän olisi jo siellä, sillä en jaksaisi odottaa kauhean kauaa. Ja myös onnekseni Harry nojailee autonsa oveen. Tervehdin häntä pikaisesti ennenkuin menen istumaan jo tutuksi tulleen Audin etupenkille. Harry istuu viereeni, käynnistää auton ja laittaa radion päälle.

"Oikeesti miten mä olin niin hajamielinen että unohdin omat housuni?" Harry nauraa. En ole ennen kuullut Harryn nauravan kunnolla, se on tarttuvaa. Aurinko häikii kasvojani ja ilmeisesti myös Harryn, sillä hän kaivaa jostakin aurinkolasit silmilleen. Kerrankin yksi aurinkoinen päivä.

"Mmm!" naurahdan myös. Autoon laskeutuu hetkeksi hiljaisuus mutta alan pian hyräillä radiosta tulevan laulun mukana. Harry siirtää katseensa hetkeksi minuun ja hymähtää.
Hän ajaa autonsa kotitaloni pihaan.

"Mä käyn hakemassa ne nopeeta." kerron kun pomppaan ulos autosta. Harpon pitkin askelin ovelle ja avaan sen, se ei ollut lukossa eli joku on tullut jo ennen minua joka on harvinaista, sillä äiti ja Mark ovat suht' myöhään töissä ja hakevat vasta silloin kaksoset kavereilta tai iltapäivähoidosta, ja Lottie useimmiten pääsee mua myöhempään koulusta. Näen Lottien olohuoneessa ja huudamme moikat. Haen Harryn farkut ja menen takaisin ulos.

"Tässä." Ojennan housut hänelle pelkääjänpaikan puoleiselta ovelta.

"Kiitti." Harry vastaa. Menen takaisin sisälle ja Lösähdän Lottien viereen sohvalle.

"Ketä meillä kävi?" Lot kysyy muttei irrota katsettaan puhelimestaan.

"Ei ketään."

"Kyllä mä kuulin että joku auto ajoi pihaan." hän hymähtää.

"Ei meillä varsinaisesti ketään käynyt, Harry toi mut kotiin." vastaan.

"Ai se idiootti, joka käy sun hermoille?" hän virnuilee.

"Joo, mutta hän ei ole enään niin hirveä idiootti, ainakaan tällä hetkellä. Mutta mä tästä meen, mulla on matikankoe huomenna ja jos haluun päästä siitä läpi mun täytyy mennä lukemaan siihen nyt." selitän. Nousen ylös sohvalta ja lähden huoneeseeni. Istahdan sängylle huokauksien kera. Jään tuijottamaan matikankirjaa pöydälläni. Jospa se voisi siirtyä tänne ajatuksen voimalla.... Miksi mulla muuten edes on työpöytä, koska teen kaikki koulutehtävätkin sängyllä?
Karistan turhat ajatukset pois päästäni ja haen kirjan. Ei tästä tule mitään, olen lievästi sanottuna surkea matikassa.

Yllättäen puhelimeni alkaa piipata viestin merkiksi. Otan i phoneni käteen ja avaan whats appin.

Harry: Moi, mitäs sä teet?

Louis: Ootko sä taas kännissä?

Harry: Kuinka niin, pitäiskö mun?

Louis: Ei, ei todella pitäisi! Ajattelin vaan kun tulit jutteleen.

Harry: Kuitenkin tykkäsit kun olin vähän humaltunut 😜

Louis: Mmh, mä mietin että miksi mä edes puhun sulle...

Harry: Miksi et?

Louis: koska...

Harry:

Louis: Mieti. Meen nyt lukeen matikkaa, joten heippaaa!👋 Äläkä häiritse mua enään.

Okei, tämäpä outo päivä... Miksi hän tuli juttelemaan minulle? Emme me nyt niin hyviä ystäviä olla. En mä edes tiedä ollaanko me ystäviä vai vaan tuttuja, jotka tulee toimeen.... Urg! Miksi mun pää täyttyy typerillä ajatuksilla aina silloin kun pitäisi tehdä jotakin järkevää?!
Juuri kun olen avaamassa kirjaa, puhelimestani kuuluu jälleen viestiääni. Harry. Enkö mä sanonut tarpeeksi selvästi, että ei häiritsisi mua?

Harry: Entä jos häiritsen? 🌚

Louis: Sitten sä olet pälli, itse asiassa oot sitä jo muutenkin :)))) Oikeasti, sinuna harkitsisin vahvasti oletko juonut jotain muutakin kuin vettä... Mutta mä edelleen luen kokeisiin joten.....

Harry: Miksi sä sitten vastaat tai edes avaat mun viestit? Oonko niin tärkeä ihminen sulle? :p

Louis: Et.

Louis: Lopeta.

Harry: Hmmph, okei sitten.

Louis: Olet ihan erilainen kun et puhu päin naamaa...

Louis: Harry miks et vastaa?

Harry: Koska käskit mun lopettaa.

Louis: Oh, sieltä se ärsyttävä ja lapsellinen Harry palasi, oli jo ikävä :)))

Harry: Niinkö? Mukavaa, itse olet ääreettömän sarkastinen pikku kusipää :))

Louis: Luulin jo hetken että olisit tullut juttelemaan minulle, koska haluaisit olla edes kerran mukava.

Harry: Et ole tosissasi! Kuka tässä ei ole mukava? Itse olet tiuskinut mulle alusta alkaen 😂???!

Louis: Olet säälittävä.

Harry: kiitos

------------------

Heipä hei :) Oliko tuo viestittelyjuttu ihan tyhmä? :o Ajattelin, että olisi joskus kiva kirjoittaa tuollaisia (ei välttämättä noin pitkiä) jos vain oli kiva idea/mukavaa vaihtelua. En tietenkään kokoaikaa tule tuollaisia kirjottamaan, joskus harvoin vain jos siltä tuntuu 😊

Mutta joistakin saattaa tuntua, että tää ficci junnaa paikallaan, voin sen verran paljastaa ettei kauaa😏

Ens lukuun! (jonka luultavasti julkasen tämän viikon puolella)
Ps. Yritin tsekkaa kaikki kirjotusvirheet pois.