Troublemaker||L.S

21.

Pyydän anteeksi että tän luvun julkasemisessa kesti enemmän kuin piti. Tässä kuitenkin tää luku, toivottavasti pidätte :)

Louis

Juoksen kotini ovelta Harryn autoa kohti ja hyppään sisään. Viestittelin Hänen kanssaan ja päätimme lähteä pizzalle.

"Moi!" sanon Harrylle. Hän tervehtii minua takaisin ja lähtee ajamaan pois kotini pihasta kohti pizzapaikkaa.

Saavumme ravintolalle, onneksi siellä ei näytä olevan hirveää ruuhkaa. Emme ole kumpikaan käyneet aikasemmin täällä, mutta Harry sanoi että paikkaa on kehuttu paljon.

"Mitä sä ajattelit ottaa?" kysyn Harryltä.

"En mä itseasiassa tiedä vielä." hän naurahtaa, "Entä sinä?"

"En mäkään tiedä, siksi mä kysyinkin sulta." hymähdän. Harry pyöräyttää silmiään minulle huvittuneena. Kutenkin, kun vihdoin saimme päätettyä mitä tilaamme, menemme istumaan pöydän ääreen ja jäämme odottamaan tilauksiamme.

"Harry muuten...."

"Joo?" Harry nostaa kysyvän katseensa puhelimestaan.

"Umm, Elle kyseli hirveesti, että mitä meijän välillä on tapahtunut, kun siedän sua niin hyvin nykyään." aloitan ja saan Harryn naurahtamaa.

"Joo no, sitä mäkin mietin. Hyvä että siedit mua edes viittä minuuttia aikasemmin. Mutta joo, sori että keskeytin." Harry puhelee.

"Niin tuli vaan mieleen että, onko se okei jos kerron meistä esim. just Ellelle?" kysyn purren huultani. Toivon todella ettei Harry alkaisi piilottelemaan mua hänen kavereiltaan. En mäkään välttämättä halua kuuluttaa koko koululle asioitani mutta kuitenkin...

"Joo, kyllä se on mulle okei jos se vaan tekee sut paremmalle mielelle. Mutta eihän meidän silti tarvii niinkun ihan kuuluttaa kaikille? Mä en pidä siitä, että aletaan heti kyselee että miten me alettiin seurusteleen ja tällästä..." Harry vastaa hymyillen. Hymy kaartuu myös itseni huulille.Ymmärrän ettei Harry halua heti kaikkien tietävän, en minäkään. Osa syy on ehkä se että kaikki koulussamme olevat opiskeliat eivät ota homoja niin hyvin vastaan. Toinen syy mulla on se, ettei äitini tiedä mitään suuntautumisestani...

"Joo ei tietenkään tarvitse." sanon. Pizzamme tulevat ja alamme syödä niitä hyvällä ruokahalulla.

____

"Se pizza oli taivaallista!" huudahdan kun olemme saaneet syötyä ja kävelemme kohti Harryn autoa.

"Niin oli! Onko sulla muuten kiire kotiin?" Harry kysyy ja pudistelen päätäni. "Ajattelin, jos kävisimme pienellä kävelyllä ennenkuin lähdemme." hän naurahtaa.

"Joo, mennään vaan." hymyilen. Lähdemme kävelemään kävelytietä pitkin, en edes tiedä minne olemme menossa. Hapuilen kädelläni Harryn kättä ja ristin sormemme. Vilkaisen Harryä joka katsoo minua hymyillen. Tunnen oloni niin hyväksi Harryn vierellä. Nojaan pääni Harryn olkapäähän. Pidän ajatuksesta, että Harry ei ole yksi niistä homoista jotka pelkäävät näyttäytyä sellaisena kuin ovat.
Yht' äkkiä kuitenkin Harry ravistelee kätemme irti toisistaan ja hivuttautuu kauemmaksi minusta. Katson häntä kysyvästi, kun hän tuijottaa eteensä vaivautuneen näköisenä.

"Mikä tuli?" kysyn ihmeissäni. Harry yskäisee ja nyökkää eteenpäin.Käännän katseeni suuntaan, jonne Harry tuijottaa tiivisti mutten näe mitään erikoista. "Mitä? Harry mitä hittoa sä luulet näkeväsi?" naurahdan. Aivan... Sitten huomaan ryhmän ikäisiämme tyttöjä seisomassa vähän matkan päässä katsoen Harryä miltein kuolan valuessa suupielistä.

"Just.." tuhahdan. Eihän Harry tietenkään halua että tytöt eivät enään piirittäisi häntä kuin mitkäkin herhiläiset. Vaikka juuri soveimme ettei kerrottaisi meistä hirveän monelle, en olettanut sen tarkottavan sitä, että meidän pitäisi piileksiä.

"Harold! Mitä sä täällä?" Amanda lirkuttelee ja alkaa kävellä meitä kohti muiden seuratessa.

"Käytiin Louisin kanssa pizzalla, mitäs te?" Harry vastaa. Huoh, aikooko hän nyt jäädä tähän heidän kanssaan pidemmäksikin aikaa? Laitan käteni puuskaan ja katson murhaavasti Amandaa, joka roikkuu Harryn kädessä, kasvot turhan lähellä Harryn kasvoja.

Olemme seisseet tässä ainakin vartin eikä noilla ole mitään kiirettä lopettaa puhumista.

"Harry...Harry....Harry!" minun täytyy todella kamppailla siitä että saan minun poikaystäväni huomion. Kyllä, olen helvetin mustasukkainen. "Mä ajattelin lähteä kotiin." sanon kun vihdoin Harry ehtii kuunnella minua.

"Mutta, sä olet mun kyydillä...?" hän vastaa vähän ihmeissään.

"Noo, pieni kävelymatka ei tee pahitteeks." naurahdan kuivasti.

"10 kilometriä on mielestäsi pieni kävelymatka?" Harry naurahtaa.

"Ihan sama, mä lähden nyt." hymähdän. Käännyn 180 astetta ja lähden lampsimaan kohti kotia.

"Näkyillään!" kuulen Harryn huudahtavan. Just.

--------

Mietein mun siskon kanssa että mä varmaan oon joku ennustaja, ja että kirjotan asioita mun ficceihin jotka tulee lähiaikoina tapahtuun. xd Mä nimittäin kirjotin siihen yhteen lukuun sen, että Haroldi leikkas hiuksensa, ja sitten vähän sen jälkeen sillaila pääsi käymään ihan in real life... Creepyy xd Juu, mulla ei ole elämää niin mietiskelen kaikkea jännää aina :D

Mutta mutta, tuli vähän tönkönpuoleinen tämmönen "väli"luku, jossa ei tapahtunut oikein mitään. toivon kuitenkin että tykkäisitte :) Anteeks myös etten jaksanut tarkistaa kirjotusvirheitä :'/ Koitan julkasta seuraavan luvun vähän nopeammin!

Heips!