Troublemaker||L.S

9.

Wau, tässä ficissä meni justiin 1K lukukertaa rikki, kiitos te!🙏💕

Louis

Säpsähdän hereille kun jotakin lennähtää suoraan kasvoilleni. Ennen kuin avaan silmät, kuuntelen onko huoneessani joku. Syvää kuorsausta kuuluu aivan korvani juurelta ja samassa muistan Harryn. Avaan silmät ja siirrän Harryn käden pois naamaltani. Nousen istumaan sängyn reunalle haukotellen makeasti ja katson puhelimesta kelloa. 11:23. En muista koska viimeksi olisin nukkunut näin pitkään, Harry selvästikkin uuvutti aivojani. Kuulen alakerrasta puheensorinaa joten pakotan itseni ylös aamupalalle. Harry saisi nukkua niin pitkään kuin haluaa. Tiedän millainen hän osaa olla darraasa, joten en todella ole herättämässä häntä!

"Huomenta Louis." äiti tervehtii kun menen keittiöön. Kaikki muut ovatkin jo heränneet. Jopa Lottie on jo tullut kotiin. "Nukuitko hyvin?."

"Huomenta, ihan hyvin joo." vastaan. Otan kulhon kaapista, jonka täytän muroilla ja maidolla ja istun pöydän ääreen muiden kanssa.

"Joko se sun outo kaverisi on lähtenyt?" Daisy kysyy. Luon hänelle merkittävän katseen, että nyt olisi hyvä lopettaa. En halua että äiti kuvittelisi että majoittamaan kännisiä nuoria meille. Sitä paitsi saan kuulla tästä Lottielta vielä pitkään...

"Kuka? Onko sinulla joku kaveri yökylässä?" Äiti kysyy.

"E-ei... Kai." vastaan ja alan äkkiä ahmia suuhuni muroja. En halua valehdella äidille mutten myöskään halua kenenkään tapaavan darraista Harryä jos haluan että Harry voi tulla meille muulloinkin niin että kaikille se olisi ok. Tai en edes tiedä haluanko Harryä meille. Tai no ehkä, hän kuitenkin on ollut nyt ihan mukava.

"Onpas. Se, joka kävelee hassusti. Se kenellä on ne kiharat!" Phoebe inttää.

"Louis, se on okei jos sinulla on joku kaveri, älä viitsi valehdella." äiti toruu. "Pyydä hänet aamupalalle."

"Onko se joku tyttö?" Lottie virnuilee. Hän selvästi miettii jo kostoa, siitä mitä menin tekemän kaksosten kanssa.

"No herranjumala ei ole." vastaan. Askelia alkaa kuulua rappusten suunnalta. Erittäin huonovointisen näköinen Harry kävelee mustassa t-paidassaan ja minun collagehousuissani alakertaan. Yritän olla nauramatta aika huvittavalle näylle. Housut ovat aivan liian pienet hänelle. Hän on kävelemässä keittiötä kohti yrittäen vääntää hymyä kasvoilleen mutta pysähtyy sillä samaisella sekunnilla paikoilleen. Hän peittää suunsa käsillään ja alkaa paniikin alaisena etsiä tietä vessaan. Nousen ripeästi ylös ja lähden saattamaan häntä vessaa kohden, en myöskään halua että hän oksentaa meidän olohuoneen vaalealle matolle ja uskon että ei äitikään siittä innostuisi.
Yritän olla itse oksentammatta kun pidän Harryn kiharoita etteivät ne sotkeudu oksennukseen.

"Tuolla on aamupalaa, jos paistuu." sanon.

"Jos sä vaan viitsisit tuoda mulle lasin vettä." Harry puhuu vauraalla äänellä kun istahtaa vasten kylmää kaakeliseinää pidellen päätään. Nyökkään ja lähden hakemaan hänelle lasin vettä.

"Mikä oikein sitä sun kaveris vaivaa? Onko hän avaruusolio?" Daisy kysyy suu täynnä leipää. Äiti toruu häntä ettei ruoka suussa saa puhua.

"Öh, hän on vähän huonovointinen." Kerron, joka saa Lottien tirskahtamaan. Otan vesilasin mukaan ja lähden takaisin vessaan. Ojennan lasin Harrylle ja hän juo sen hetkessä, ja ojentaa lasin takaisin minulle.

"Jospa menet takaisin nukkumaan." Totean. Autan Harryn ylös ja lähdemme kävelemään huonettani kohti.
Harry istahtaa sängylleni, minä hänen viereensä.