Troublemaker||L.S

7.

Hola! Eli siis sanon nyt täällä sen saman jutun minkä kerroin mut Ziall-tarinassakin. Anteeksi ette oo jatkanut, mun on ihan todella pitänyt keskittyä omii asioihin. Mutta nyt saatte taas uutta lukua :) Jatkan taas heti kun ehdin! (Yritin katsoo kaikki virheet)

"Neil!" huudahdan nähdessäni tutun vaalean hiuspehkon muiden oppilaiden joukosta.

"Tommo!" hän matkii ääntäni ja alkaa nauramaan hirveään ääneen. Tuuppaan häntä olkapäästä, ja taidan itsekkin hieman nauraa hänelle.

"Kiva nähdä." hymyilen. Niall kaappaa mut halaukseen, en voi vastustaa kiusausta vaan sekoitat Niallin hyvin laitetut hiukset. Hän kiroaa minut alimpaan helvettiin samalla laittaen hänen hiukset paremmin.

"Mitä sulla on nyt?" Niall kysyy katsoen lukujärjestystään.

"Ranskaa." vastaan.

"Voi hitto, mulla on liikuntaa." Niall toteaa ja minä nyökkään hänelle pari kertaa. "Mutta mä tästä menen, nähdään ruokalassa." Niall sanoo. Päätän itsekkin lähteä kohti Ranskan luokkaa.

"Hei Louis." Elle tervehtii ja me halaamme.

"Hei Elle." vastaan hymyillen. Elle jatkaa matkaansa, samalla meidän ranskanopettajamme saapui ja päästää miedät sisälle luokkaan.

~~~

"Onko tuo se Harry? En muista ainakaan nähneeni häntä aikasemmin." Niall kysyy kun istumme ruokalassa. Käännyn katsomaan taakseni,

"Sama kusipää." totean ja jatkan perunan tökkimistä haarukalla. Yritän keskittyä syömiseen mutta se koituu aika hankalaksi kun tuon kiharapään katse on liimautuneena selkääni aika ärsyttävästi.

"Louis mitä? Tai siis miksi?" Niall kyselee.

"Älä ala samanlaiseksi kuin Elle. Hän on kauhea paskanaama, eikä kukaan mahda mielipiteilleni mitään." kerron ärtyneeseen sävyyn ja heitän haarukan lautaselle, joka pitää ärsyttävän kovan kilinän.

"Lou älä hermostu, mielestäni hän on aika ylimielisen näköinen." Niall sanoo.

"Okei, hyvä. Jos nyt sallit lähden kotiin. Mun psykologiantunti on peruttu. nähdään!" kerron samalla noustessa ylös pöydän äärestä. Otan tarjottimen ja lähden kävelemään poispäin. Matkalla mulkaisen Harryä, jotta hän tajuaisi lopettaa tuijottamisen.

Istun ulkorappusille, tällä sataa jälleen. Otan kännykän ja aikomukseni on laittaa äidille viestiä jospa hän voisi tulla hakemaan mut.

"Kelpaisiko kyyti?"

Mulkaisen tulijaa ja jatkan viestin kirjoittamista.

"Ihan miten vain." Harry kohauttaa olkiaan. Hänen ylirento asenteensa saa minut entistä ärtyneemmäksi. Onnekseni hän lähtee kävelemään pois päin. Saan viestini kirjotettua ja lähetettyä. Melkein heti äiti vastaa että ei ehtisi tulla työkiireiden takia. Kiroan mielessäni kaikkia ennenkuin vedän hupun päähän ja lähden kävelemään.

Sade vain yltyy koko ajan ja matkaa kotiin on vielä ainakin puolitoista kilometriä.... Jälleen yksi auto ajaa ohitseni ja saa minut ajattelemaan kuinka olisin jo kotona, lämpimässä juomassa kaakaota tai jotain. Rypistän otsaani, kun huomaan auton hidastavan vauhtia ja lopulta pysähtyvän vähän matkan päähän minusta. Kun olen lähempänä auton ikkuna aukeaa,