Louis Tomlinson on nuori Britanniassa asustava tavallinen poika. Hän asuu suht' pienessä kaupungissa nimeltä Doncaster. Hänellä on elämä aika hyvin, koulussa menee hyvin, kotona menee hyvin ja tätä rataa.
Takaisin Los Angelesista Englantiin muuttanu...
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
Havahdun hereille tajutessani, että mulla on hieman kylmä. Peitto on valahtanut pois päältämme, joka siis selittää kylmyyden. Harry on aivan kiinni minussa, hänen kätensä ovat edelleen ympärilläni ja hänen hiustensa laskeutuvat puoliksi naamalleni. Ne tuoksuvat ihanan raikkaille. Oloni on olosuhteisiin nähden ihan hyvä. Odotin jotakin kauheaa päänsärkyä ja oksentelua, sellaista millainen Harry oli meillä. Päätä kylläkin särkee hieman ja vähän on höntti olo. Haluaisin nousta mutta en halua lähteä tästä, Harryn läsnäolo tuntuu aivan liian hyvältä. Kuulen kuinka Phoebe ja Daisy juoksevat käytävällä huoneeni ohitse kohti alakertaa, kiljuen ja nauraen. Toivon ettei Harry heräisi siihen mutta toiveeni koitui turhaksi. Harry liikahtaa vieressäni. Harmikseni hänen kätensä katoavat ympäriltäni, kun hän alkaa hieromaan silmiään.
"Huomenta." Gosh hänen äänensä on niin seksikäs aamuisin... Tai no ehkä se on myös muulloinkin. "Kauanko sä olet ollut hereillä?" hän kysyy.
"Öm, ehkä pari minuuttia." vastaan ja hän nyökkää pari kertaa. Harryn maha alkaa kurnia, jolle me molemmat naurahdamme. "Mennäänkö syömään?" kysyn hymyillen. On kivaa herätä, kun heti aamusta joku saa hymyilemään.
"Joo, mennään vaan." Harry vastaa. Harry pukee pikaisesti eiliset vaatteensa ylleen, kun minä vedän t-paidan ja lisäksi harmaat collagehousut, sitten lähdemme alakertaan.
"Huomenta, ai hei Harry." äiti tervehtii meitä olohuoneesta, jossa lukee lehteä samalla kun piirretyt pyörivät tv'stä. Kaksoset varmaankin ovat jättäneet tv:n auki. Tervehdimme häntä takaisin ja menemme sitten keittiöön.
"Mitä sä haluat syödä?" kysyn kun avaan jääkaapin oven.
"En mä tiedä, mulle käy sama kuin sullekkin." Harry lausahtaa. Hän istuu pöydän viereen. Päätän ottaa kaksi pientä jogurttipurkkia, banaanin ja mansikoita.
"Kelpaako?" Harry nyökkää, joten istun hänen seurakseen asettaen tavarat pöydälle.
"Harry!" Phoebe kiljaisee ja ryntää Harryn luo. Hän syöksyy suoraan halaamaan Harryä. Katson Harryä pahoittelevasti, hän hymyilee merkiksi että kaikki on okei. "Mitä kuuluu?" Phoebe kysyy.
"Hyvää, oli kiva olla teillä yökylässä." hän vastaa vilkuillen minua. Hymy kaartuu jälleen huulilleni, tälläkin kertaa Harryn ansiosta.
_____
Harry on viettänyt koko päivän kanssani, joka on ollut enemmän kuin kivaa. Muu perheeni paitsi minä lähtivät elokuviin, joten saamme olla kahden.
"Frendit?" ehdotan mutta Harry pudistelee taas päätään.
"Mä haluaisin katsoo jotakin, mitä en oo nähnyt viisi tuhatta kertaa." hän sanoo. Yritämme etsiä jotakin hyvää sarjaa netflixistä mutta tähän mennessä se ei ole tuottanut tulosta, sillä Harryllä on tylsä elämä ja hän on katsonut varmasti kaikki netflixin sarjat läpi. "Anna se hemmetin kapula niin mä katson." Harry pomppaa sohvan selkänojan ylitse viereeni istumaan ja yrittää ottaa kaukosäädintä minulta.
"En!" huudan ja vien kaukosäädintä poispäin Harrystä. Hän pyöräyttää silmiään minulle ja yrittää ottaa sitä uudelleen. Joudun kurottelemaan niin pitkälle kuin pystyn, sillä kaikki sen nyt varmasti tietävät että Harry on yhtä pitkä kuin joku hemmetin Hagrid, HAHA! Siinä on hänelle uusi lempinimi! "Harry lopeta senkin idiootti kakkapää!" kiljun samalla yrittäen huitoa Harryä vapaalla kädelläni poispäin. Hän vain virnistää ja kiipeää päälleni istumaan. En siltikään luovuta vaa yritän parhaani mukaan estää häntä. Me molemmat vain nauramme.
"Okei fine, saat tän jos tällä sekunnilla nouset mun päältä Hagrid." vaadin.
"Mikä hemmetin Hagrid?" Harry nauraa mutta kiipeää pois päältäni.
"No Hagrid. Sä olet ihan saman näköinen kuin se." kikatan.
"Kiitos vain, kääpiö. Noniin anna se." Harry pyytää.
"Oops sori." virnistän ja heitän kaukosäätimen kohti keittiötä. Olen lähempänä sitä, joten kiiruhdan hakemaan sen ja pinkaisen juoksuun. Kuitenkin Harryn vahvat kädet tarttuvat lanteistani kiinni. Kiljaisen kun Harry nostaa minut ilmaan ja lähtee kävelemään, minä hänen olallaan. Sitten hän laskee minut istumaan keittiötasolle tullen seisomaan jalkojeni väliin varmistaakseen etten pääse karkuun.
"Kaukosäädin?" Harry virnistää voitonriemuisena ojentaen kätensä. Pudistan päätäni päättäväisenä, hän ei tätä erää voita. Tai no sen hän on tehnyt jo... Harry naurahtaa, "Mitä mun pitää tehdä että sä suostut antamaan sen hemmetin kapulan mulle? Miksi me edes tehdään näin iso numero tästä?"
"Perjaate, Harry perjaate. Mä en häviä ja kokeile onneasi." nyt on minun vuoroni virnuilla. Harry hymyilee leveästi, niin että hänen hymykuoppansa tulevat selkeästi esiin. Se saa myös minut hyvälle tuulelle, hän on niin suloinen. Mieleni tekisi jälleen tuntea nuo huulet omiani vasten. Harryn kasvot alkavat lähestyä omiani, joten tiedän että hän ajattelee samaa kuin minäkin. Kiedon käteni Harryn niskan taakse, menen vielä vähän lähemmäs Harryn kasvoja ja vedän tämän ihanan kiharapään suudelmaan kanssani. Upotan sormeni Harryn hiuksiin, jotka ovat yhtä pehmeät miltä ne näyttävätkin. Kun vetäydyn suudelmasta jätän käteni silti lepäämään Harryn kaulan taakse ja jäämme tuijottamaan toisiamme silmiin hymyillen.
"Haluatko sä vielä sen kaukosäätimen?" kysyn nauraen. Harry pudistelee päätään hymyllen vielä leveämmin, jos se on edes mahdollista.
"Mulle riittää että sä olet siinä." hän heittää ilmoille kliseisen lausahduksen, joka saa poskilleni kohoamaan mienen punan ja perhoset lepattelemaan vatsassani. Harry nojaa lähemmäs kasvojani ja laskee vielä muutaman hennon suukon huulilleni. Mä en tiedä mitä tämä meidän juttumme on ja mihin tämä johtaa, mutta haluan todella ottaa siittä selvää.
"Tää on sata prosenttisesti paras darra mitä mulla on ollut." Harry sanoo saaden minut kikattamaan.
--------------
Heeips! Yritin tarkistaa kaikki kirjotusvirheet ja toivon että tykkäsitte luvusta :) Seuraava luku ilmestyy varmaankin aika pian, mulla on nyt taas vähän enemmän aikaa kirjottaa.
