Troublemaker||L.S

6.

Louis

Istun keittiön pöydän vieressä ja katson Snapchatin my storyja. Kello lähenee puolta kahtatoista. Mieleni tekisi lähteä kävelylle jonnekkin mutta Elle ei ole vielä herännyt.

"Huomenta." Lottie tervehtii. Hän kävelee suoraan jääkaapille ottaa sieltä appelsiinimehun ja kaataa sitä lasiin.

"Huomenta." vastaan hänelle.

"Onko Elle vielä täällä?" Lot kysyy ja istuu viereeni. Hän ottaa oman puhelimensa ja alkaa puolestaan selata instagramia.

"Joo, se nukkuu vielä." kerron. Tyttö kohottaa kulmiaan muttei sano mitään vaan tyytyy nyökkäämään.

"Missä te olitte eilen? Mä kävin yhden jälkeen yöllä sun huoneessas ettekä te olleet vieläkään täällä." Lottie utelee.

"Mikä ihmeen kyselykausi suhun on iskenyt?"

"Vastaa." hän vaati. Pyöräytän tuolle silmiäni,

"Mitä sitten?"

"Mistä lähtien sä olet alkanut käydä bileissä?"

"Miksi sä kysyt asioita joihin sä tiedät jo vastauksen?" tiuskaisen siskolleni. Hänen uteliaisuus alkaa ärsyttämään. Nousen pöydästä ja lähden herättämän Elleä, hän saa luvan jo herätä. En ehdi olohuonetta pidemmälle kun puhelimestani kuuluu merkkiääni. Viesti on tuntemattomasta numerosta,

'Voidaanko perua se ryhmätyön tekeminen tältä päivältä? mun pää halkeaa ihan just enkä muutenkaan oo millään hyvällä tuulella. Harry.'

Aivan! Unohdin sen ihan täysin. Ihmettelen että Harry muisti tai edes halusi mustaa sen. Vastaan hänelle nopeasti,

Louis: Eikä kun meidän on pakko saada se valmiiksi! Usko huviksesi, en mäkään haluaisi nähdä sua vapaaehtoisesti lauantaina mutta tiedätkö mitä? Pakko. Sitä paitsi, oma vika että joit pääsi täyteen :)

Päätän että jätän Ellen nukkumaan tänne, en jaksa selittää hänelle juuri nyt mitään. Jätän yöpöydälle lapun, jossa kerron että hän voisi syödä mitä kaapeista löytyy ja muutenkin voisi olla kuin kotonaan. Vaihdan vaatteet nopeasti ennen kuin lähden.

~~~

"God Louis! Tajuatko kuinka ärsyttävä sä olet? Mulla on kauhea darra ja mun pitää siivotakkin ennen kuin mun äiti tulee työmatkalta." Harry raivoaa. Tänään ei todellakaan näytä olevan hänen päivänsä.

"Mmmh..."

"Louis sä olet kusipää." hän mutisee.

"Tiedätkö, et säkään kusipäästä kaukana olet, et todellakaan! Ja sinä iha itse valitsit mut sun pariksesi vaikka mä kyllä mielestäni suostuin aika vastahakoisesti. Että sanoinpahan vaan." yritän pitää kaiken raivon sisälläni. Hiljaisuus laskeutuu taloon, Harry näyttää oikeasti siltä että voisi hyökätä minä hetkenä hyvänsä mun kimppuun ja kuristaa mut.

"Koska mun päähän sattuu aivan järkyttävän paljon, enkä jaksa huutaa sun kanssasi kilpaa, niin mä luovutan. Ollaan molemmat kusipäitä ja niin on hyvä. Käykö, jos sä autat mua siivoamaan edes vähän niin tehdään toi työ sitten loppuun?" Jaha, nyt hän siis pistää minut siivoamaan!

"Mulla ei vissiin ole vaihtoehtoja." huokaisen. Samassa muistan yhden asian, "Oh! Mun jäi se sun paitasi."

"Öm, mikä paita?" Harry kysyy kulmat kohollaan. Pyöräytän hänelle silmiäni.

"Se paita, jota sä lainasit mulle eilen, kun kaadoit sun juomat vahingossa mun päälle." kerron. Näyttää siltä kuin lamppu syttyisi hänen pään päällään kun hän tajuaa asian. "Mä tuon sen sulle maanantaina kouluun."

"Miten haluat, ei sillä mikään kiire ole." hän kohauttaa olkiaan ja jatkaa, "Siivotaan ensin tää olohuone. Tää nyt näyttää olevan kaikista hirveimmässä kunnossa." Nyökkään ja alan kerätä punaisia muovimukeja roskapussiin.

Tässä on taas kestänyt hetki että jaksoin kirjottaa tämän luvun loppuun. Älkääkä huoliko tästä luvun lyhyydestä, sillä lupaan että tänään tulee vielä toinen luku :p Julkasen se tässä kahden tunnin sisällä. Toivottavasti piditte ja yritin kattoo kaikki korjotusvirheet.

Xxx