Väärä Numero ☓ L.W.T

008 | Herääminen

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
1120

Sara heräsi kirkkaaseen auringonvaloon, joka tuli sälekaihtimien raoista sisälle huoneeseen. Hän raotti silmiään ja huomasi lepäävänsä valkoisilla sekä erittäin pehmeillä lakanoilla. Missä hän oikein oli?

Lopulta Sara tajusi, että hänen vyötäisillään oli käsi, joka piti häntä tiukasti lähellä toista lämpöistä vartaloa. Sara kohotti hitaasti päätään ja huomasi Louisin nukkuvan hänen vieressään pitäen tyttöä syleilyssään.

Sara punastui, kun huomasi, että Louisilla ei ollut paitaa päällään. Sara hymyili ujosti, kun hän katseli kuinka Louisin rintakehä kohoili hitaasti ylös alas hänen nukkuessaan. Louisin hiukset olivat kaiken lisäksi aivan sekaisin ja super pörröiset.

Yhtäkkiä Louis kuitenkin raotti silmäänsä ja venytteli hieman käsiään. Sara sulki nopeasti silmänsä ja esitti nukkuvansa. Hän tunsi lähes heti silmät suljettuaan, kuinka Louis siirtyi sängyssä lähemmäksi häntä ja kuinka Louisin lämmin hengitys kutitteli hänen korvalehteään.

"Tiedän, että olet hereillä, beibi", hän sanoi naurahtaen aivan tavattoman suloisesti.

Sara avasi silmänsä, ja kohtasi Louisin merensiniset silmät täynnä lämpöä ja elämänhalua. Sara oli niin lähellä Louisia, että tunsi hänen hengityksensä ihollaan. Joka teinitytön unelma, Sara ajatteli itsekseen hymyillen.

Kuin salamaniskusta Sara kuitenkin pomppasi istuma-asentoon sängylle tajuttuaan erään pikkuriikkisen asian.

"Miten minä olen täällä? Emme kai..." Sara oli kysymäisillään, kunnes hänen poskensa alkoivat taas muuttua aivan ruusunpunaiseksi.

Louis naurahti ja nousi pystyyn.
"Ei me kyllä seksiä harrastettu, sillä olisin muistanut sen...tämä on joku jätkien keksimä pila", hän sanoi samalla, kun haroi sekaisia hiuksiaan.

"Ottivat näköjään minun paitanikin pois päältäni..." Louis sanoi, kun katsoi paljasta rintaansa. Sara näki nyt esteettömästi vierellään lepäävän miehen tatuoidut käsivarret ja rinnan, mitkä olivat kieltämättä erittäin seksikkäät.

Ei. Sara nyt lopetat, Sara toisti itsellensä ajatuksissaan.

"Epäreilua...sinulta he eivät ottaneet mitään pois..."Louis virnisti leikkisästi. Sara punastui ja kapusi pois sängystä, yhä Louisin mustassa hupparissa ja sen alta pilkottavassa valkoisessa mekossaan.

"Voi ei! Tuuli varmaan luulee, että minut on kidnapattu tai jotain. Minä vain katosin yhtäkkiä kesken konsertin, enkä edes ilmoittanut hänelle mitään!" Sara huudahti hädissään.

Sara käveli hotellihuoneen nurkassa olevan pöydän luo ja otti laukustaan esiin puhelimensa. Hän alkoi soittamaan Tuulille, mutta juuri kun tuo kyseinen blondi vastasi, Louis otti puhelimen Saran kädestä ja vastasi tytön sijaan.

"Moi! Täällä on Louis!" Louis sanoi hymyillen samalla, kun Sara yritti hyppiä hänen korkeudelleen ja saada puhelimensa takaisin. Sara ei vieläpä huonoksi onnekseen kuullut mitään, mitä Tuuli sanoi.

"Kyllä, Sara on hotellihuoneessani ja ihan kunnossa. Muuten hän taitaa viettää tämän päivän kanssani..." Louis sanoi hymyillen, Saran yhä pomppiessa ylemmäs, jotta hän saisi puhelimensa takaisin.