Väärä Numero ☓ L.W.T

048 | Pullat uunissa

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎

1410

"Louis, kyllä minä voin lähteä sinne synttäreille!" Sara huudahti laittaessaan valkoisia helmikorvakoruja korviinsa. Hänellä oli päällään viininpunainen mekko, ja jaloissaan mustat sukkahousut.

"En kyllä ole samaa mieltä...Tuo sinun oksennustautisi vain pahenee..." Louis totesi ja nojasi vessan oveen katsoen prinsessansa laittavan huulipunaa huulilleen. Louisilla oli päällään mustat pillifarkut ja viininpunainen villapaita, joka oli samanvärinen kuin Saran mekko.

"Olen ihan kunnossa, Louis...oikeasti!" Sara sanoi ja hymyili miehelleen, joka katsoi tyttöä kulmakarva koholla.

Saran oksennustauti oli jatkunut jo kaksi päivää sen jogurttiepisodin jälkeen. Hän oli vain maannut sängyssä kaksi viimeisintä päivää yrittäen parantua Harryn syntymäpäivää varten.

"Okei, mutta jos sinulla on yhtään paha olo siellä, lähdetään heti kotiin", Louis myöntyi, ja Sara suuteli hänen poskeaan hymyillen.

"Joko lähdetään?" Sara huudahti eteisestä ja laittoi jalkaansa söpöt nilkkurit, joita hän oli halunnut käyttää jo pitkän aikaa. Hän oli nimittäin saanut ne äidiltään syntymäpäivälahjaksi. 

Syntymäpäivistä puheen ollen, Louis oli ostanut Saran tietämättä tyttöystävälleen kuusi tuhatta euroa maksavan timanttikaulakorun, jossa oli oikeita timantteja. Sara oli tietysti kiittänyt lahjasta, mutta ollut hieman vihainen Louisille, miehen hankittua hänelle niin kalliin lahjan. Louis oli vieläpä hankkinut uuden tatuoinnin, josta oli aikaisemmin puhunut, ja nyt hänen rintaansa koristivat Saran nimikirjaimet, pienen sydämen seisoessa kirjainten perässä: Տ.ʍ.L ❥

"Mennäänkö?" Louis kysyi ovella, Harryn valtaisa lahjapaketti käsissään, ja Sara nyökkäsi vaimeasti hymyillen. Hänen vatsassaan pyöri taas ikävästi, mutta hän nielaisi koko ajan ylöspyrkivän pyörteen takaisin alas. Hän ei halunnut jäädä pois Harryn syntymäpäiviltä tämän vuoksi.

"Mennään, kulta!" Sara sanoi, ja he kävelivät autolleen lähtien heti ajamaan kohti Harryn ja Tuulin kotia.

•••

Automatka sujui hyvin, sillä Sara sai pidettyä pahan olonsa piilossa, ja hymy nousi hänen kalpealle naamalleen, kun hän muisteli syntymäpäivänsä yötä.

Louisin kädet hänen vartalollaan, Saran kädet hänen hiuksissaan ja Louisin huulet hänen omillaan.

"Eihän sinulla ole paha olo?" Louis kysyi pitäen katseensa tiessä, mutta asetti toisen kätensä Saran syliin.

"Ei ole", Sara valehteli sujuvasti, ja Louis väläytti hänelle kauniin Pepsodent-hymynsä.

Sara tunsi silti hänen vatsassaan kaiken lentelevän ylös ja alas, ja nieli joka kerta kaiken alas. Vihdoin he saapuivat lumiselle omakotitalon pihalle, ja Louis parkkeerasi auton hymyillen.

"Joko?" Louis kysyi lempeästi.

"Lou, kysyt jo kymmenettä kertaa, ja vastaus on yhä ei..." Sara pyöräytti silmiään, kun Louis koko ajan kyseli hänen vointiaan. Kyllä Sara tiesi Louisin tarkoittavan vain hyvää, mutta se häntä ärsytti hieman silti.

"Okei, tarkistin vain!" Louis naurahti, kun he kävelivät hennossa lumisateessa talon ovelle. Louis soitti ovikelloa. Harry avasi oven vihreässä villapaidassaan hymyillen.