[ kirja 1 - valmis ✓ ]
❝Sinä saatat olla vaikka kirvesmurhaaja.❞
❝Luuletko oikeasti, että joku, joka rakastaa Frozenia voisi olla kirvesmurhaaja?❞
♥︎
Sara Lavola on suomalaistyttö Helsingistä, joka opiskelee ahkerasti tullakseen englannin opettajak...
Tämä ei voinut olla totta, Sara ajatteli yksin vessassa.
Hän vain itki vessan lattialla positiivinen raskaustesti käsissään. Hän ei tiennyt, oliko onnellinen vai surullinen.
Olen raskaana. Saisin vauvan. Me, Louisin kanssa saisimme vauvan. Halusiko Louis edes vauvaa? Mitä, jos hän ei edes halunnut vauvaa? Sara mietti kuumeisesti.
Sara sai vihdoin itkunsa hieman hallittua ja puri alahuultaan, ettei se tärisisi. Hän nousi seisomaan ottaen tukea altaan reunasta ja taitteli yhä tärisevin käsin raskaustestin vessapaperiin pidellen sitä käsissään.
Miten tämä on mahdollista? Me käytämme aina ehkäisyä Louisin kanssa...miten tämä on mahdollista? Sara pohti.
Kaikki nuo kysymykset pyörivät Saran päässä yhtä aikaa, ja silti hän itki hysteerisesti pidellen testiä käsissään. Sara muisti kyllä olleensa aika humalassa syntymäpäiväyönään, mutta Louis käytti kyllä humalassakin kondomia. Tai sitten hän unohti.
Ihan sama, miten tämä oli tapahtunut, mutta tapahtunut oli kuitenkin. Sara ei vain voinut ymmärtää. Vauva.
Sara pesi äkkiä levinneet meikit pois kasvoiltaan ja pyyhki kasvonsa vielä pehmeään pyyhkeeseen. Hänen silmänsä olivat aivan punaiset, ja sen näki kilometrinkin päähän, että hän oli itkenyt kuin sekopää. Hän otti vapisevin käsin korvakorut pois korvistaan ja asetti ne altaan reunalle. Sitten hän otti paperiin käärityn testin käsiinsä, mutta päättikin jättää sen altaan reunalle. Hän puri huultaan ja peitti suunsa kädellään. Miten hän kertoisi Louisille?
Mitä jos hän suuttuisi? Mitä jos hän ei halunnut vauvaa? Mitä jos Louis jättäisi hänet?
Sara vain itki lisää älyttömille ajatuksilleen ja yritti kerätä itseään, mutta ei pystynyt. Miten hän kertoisi Louisille?
Sara tiesi Louisin tulevan minä hetkenä tahansa ja yritti koota itsensä onnistuen siinä melkein tämän kaiken järkytyksen jälkeen.
Mitä hän sanoisi?
Sara tunsi taas mahassaan pyörivän ja tiesi oksentavansa pian, jolloin hän kyykistyi pöntön ylle. Tällä kertaa ei ollut ketään pitämässä hänen hiuksiaan takana.
Silti Sara pelkäsi juuri nyt eniten Louisin kotiinpaluuta...
•••
Missä hän on? Tunnin ollut jo poissa, Sara ajatteli.
Hän istui keittiönpöydän ääressä juoden teetä yhä tärisevin käsin ja yrittäen sillä rauhoitella itseään. Se ei kylläkään auttanut kovinkaan paljoa. Ulkona satoi lunta kauniina lumihiutaleina, ja Louisia ei näkynyt missään. Missä hän oikein oli? Lopulta Saran alkoi vallata kauhu.
Mitä jos Louis oli ajanut kolarin ja kuollut? Hän olisi nyt yksin raskaana, hän ajatteli kauhuissaan.
Sara yritti ravistaa kamalan ajatuksen päästään, mutta ei saanut sitä millään pois kirottujen hormonien vuoksi. Juotuaan teen, Sara kuuli vihdoin tutun auton äänen tulevan etupihalta ja hyppäsi tuolista pystyyn juosten ovelle itkien.
"Moi...lähikaupassa ei ollut suklaajäätelöä, mut–" Louis oli sanomaisillaan, mutta hämmästyi, kun tunsi tytön hyppäävän hänen syliinsä ilman mitään varoitusta.
"Louis!" Sara huusi itkien, ja Louis hyssytteli tytön korvaan pitäen häntä lähellään ja silittäen hänen hiuksia.
"Olet elossa!" Sara itki, ja Louis suuteli tytön päälakea. Mikä Saralla oli?
"Shh...totta kai olen. Miksi ajattelit, etten olisi?" Louis kuiskasi pitäen yhä tyttöä aivan itsessään kiinni.
"K-Koska sanoit, että s-sinulla ei mene pitkään, ja sitten sinulla menikin yli tunti...luulin, että j-jouduit johonkin kolariin!" Sara yritti selittää, mutta itkunsa läpi ei saanut mitään järkevää sanottua.
"Shh...olen pahoillani, kulta. Siellä menikin pidempään, sillä jumituin liikenneruuhkaan", Louis hyssytteli ja nosti kyynelehtivän tytön leuan sormellaan ylös suudellen tyttöä hennosti.
Sara vastasi suudelmaan ja hymyili. Vain Louis sai hänet tuntemaan näin. Yhtäkkiä Louis kuitenkin meni aivan hiljaiseksi ja katsoi tyttöä hieman hermostuneena.
"Sara, minun on pakko kertoa sinulle yksi juttu...ja minun on pakko kertoa se tänään, sillä se ei voi enää odottaa", Louis sanoi ujosti ja katsoi Saran vihreitä silmiä.
"Minunkin pitää kertoa sinulle jotain Louis, se on ihan to–", Sara oli sanomaisillaan vessan altaan reunalla olevasta yllätyksestä, mutta Louis hiljensi hänet.
"Voinko minä kertoa minun asiani ensin?" Louis aneli, pelokkuuden paistaessa hänen silmistään.
"Tietty...Lou, mikä on?" Sara kysyi, ja Louis vain katsoi häntä.
"Minun on kerrottava se yhdessä toisessa paikassa...voisitko laittaa jotain lämmintä päällesi?" Louis sanoi, ja Sara katsoi häntä kirvelevillä silmillään.
"Minne me mennään?" Sara kysyi ja alkoi kummastuneena laittaa takkia päälleen, samoin pipoa, kaulahuivia ja nilkkureitaan. Lopuksi hän veti vielä söpöt punaiset lapaset käsiinsä.
"Näet sitten..." Louis hymyili hieman, kun he kävelivät ulos autolle. Louis avasi Saralle auton oven, kun tyttö istui pelkääjän paikalle.
Raskaustesti jäi nuokkumaan altaan reunalle. Se pystyisi odottamaan, mutta Sara halusi tietää mikä Louisia vaivasi niin pahasti.
"Mennään..." Louis sanoi viimeiset sanat, ennen kuin he lähtivät ajamaan kohti tuntematonta.
Mistä oli kyse? Sara ihmettelin loppumatkan ajan.
Ups! Gambar ini tidak mengikuti Pedoman Konten kami. Untuk melanjutkan publikasi, hapuslah gambar ini atau unggah gambar lain.
A/N: Moikka muruset! Siinäpä uus LYHYT luku teille ja siis toivon, että tykkäsitte;) KAIKKI KOMMENTOIMAA MIELIPITEITÄJA VOTETKAA😜💋ens luku on pitempi, ja siinä tulee sit vähän muuta lisätietoo... Ens luvun parissa nähdää, Love y'all!!❤️
P.S: Taaskaan ei tullu korjattuu virheitä, koska meen nukkuu😴Öitä muuten murut❤️
