[ kirja 1 - valmis ✓ ]
❝Sinä saatat olla vaikka kirvesmurhaaja.❞
❝Luuletko oikeasti, että joku, joka rakastaa Frozenia voisi olla kirvesmurhaaja?❞
♥︎
Sara Lavola on suomalaistyttö Helsingistä, joka opiskelee ahkerasti tullakseen englannin opettajak...
Louis ajoi niin nopeasti kuin vain autollaan pääsi ja parkkeerasi heti ensimmäiseen parkkiruutuun, joka sairaalan pihassa oli.
"Autatko nostamaan hänet minun syliini?" Louis kysyi ja Harry alkoi hellästi nostamaan Saraa Louisin käsien muodostamaan syliin. Louis otti Saran vastaan varovaisesti ja katseli nyt silmät kiinni olevaa prinsessaansa.
"Älä huoli, beibi...olet kohta taas kunnossa", Louis sanoi ja painoi nopean suukon Saran päälaelle.
Harry ja Louis menivät sairaalaan sisään ja saivat muutamilta ihmisiltä kummastuneet katseet, mutta Louis vain kantoi Saran ilmoittautumispisteelle. Ilmoittautumisella oli vanha nainen, joka näppäili jotakin tietokoneelle.
Nainen kohotti katseensa ja näki kaksi ulkomaalaista julkkista, joista toisella oli sylissään nuori tyttö.
"Hyvää päivää, miten voin auttaa?" Nainen kysyi englanniksi hymyillen.
"Päivää, soitin tänne tästä tytöstä jollekulle lääkärille noin kaksikymmentä minuuttia sitten ja hän sanoi odottavansa meitä ovilla, mutta eipä ole näkynyt", Louis sanoi tekohymy kasvoillaan.
"Tarkoitatte varmaankin tohtori Vihermaata. Hän on huoneessa 203, joka on yläkerrassa heti hissistä tullessa oikealla", nainen ohjasi.
"Kiitos, menemme sinne siis", Harry sanoi ja he kävelivät hisseille.
Louis tunsi kuinka Sara tärisi hänen sylissään ja kuinka hän silti hengitti hyvin raskaasti. "Kestä vielä, beibi..." Louis sanoi ja astui hissiin Harry perässään.
Hississä oli vain kaksi muuta sairaanhoitajaa heidän lisäkseen, noiden hoitajien katsoessa Harrya ihmeissään. Eivät tainneet suomalaiset sairaanhoitajat joka päivä nähdä One Directionin jäseniä sairaalan hississä.
Kun hissi vihdoin pysähtyi, Harry ja Louis poistuivat siitä ja menivät suoraan huoneen ovelle, jonka vieressä oli pieni kyltti, jossa luki Kari Vihermaa. Harry koputti oveen ja kääntyi katsomaan taakseen, kun kaksi nuorta sairaanhoitajaa kikatti hänelle kävellessään ohitse.
Ovi avautui ja ovensuulla oli vanha harmaahiuksinen mies. "Oletko sinä Louis Tomlinson?" Mies kysyi rauhallisesti.
"Olen ja tarvitsen apua, tyttöystäväni on..." Louis aloitti ja kuuli Harryn yskäisevän hämysti hänen takanaan. Louis näki hänen katsovan ystäväänsä kummastuneena.
"Kyllä, tuo hänet sisään", Vihermaa sanoi ja avasi oven heille. Louis kantoi Saran sisään ja laski hänet sairaalasängylle hellästi. Harry istui yhdelle tuolille sängyn viereen ja niin teki myös Louis. Louis päätyi vielä ottamaan Saraa kädestä kiinni.
"Joten hän siis putosi veteen, eikä osaa uida", Vihermaa sanoi ja katsoi valolla Saran silmiä. "Kyllä ja hänellä on kylmä ja vaikea hengittää ja..." Louis sanoi ääni heikkona.
"Hän on varmaankin vetänyt vettä henkeensä ja siitä johtuu vaikeus hengittää sekä punoittavat silmät", Vihermaa sanoi ja kuunteli stetoskoopilla Saran sydäntä.
"Onko se vakavaa?" Harry kysyi. "Hänet on pidettävä yön yli valvonnassa, koska yleensä hengittämisvaikeudet eivät kestä näin kauaa..." Vihermaa sanoi hiljaisesti.
"Yön yli?" Louis kysyi tuntien olonsa syylliseksi tähän kaikkeen. Hänen ideansa nimittäin oli ollut mennä käymään satamassa.
"Kyllä, mutta voin luvata, ettei se ole niin vakavaa kuin luulette. Se on vain toimenpide, jonka me lääkärit teemme varmuuden vuoksi. Ymmärrättehän?" Vihermaa kysyi ja katsoi Louisia.
"Ymmärrän, mutta saanko jäädä tänne hänen kanssaan?" Louis sanoi ja katsoi tohtoria anellen. "En voi luvata mitään..." Vihermaa sanoi.
"Mutta voin näyttää teille minne hänet viedään", hän lisäsi ja asetti pyöreät silmälasit nuokkumaan nenällensä.
"Helena ja Jouko, toisitteko toisen sairaalasängyn?" Vihermaa kysyi ovella kahdelta nuorelta sairaanhoitajalta, jotka nyökkäsivät ja hakivat pyörällisen sängyn tuota pikaa. He nostivat Saran siihen ja lähtivät viemään häntä vielä ylempään kerrokseen. Harry, Louis ja Vihermaa seurasivat hississä mukana.
Lopulta he päätyivät kolmanteen kerrokseen ja lähtivät kulkemaan pitkin pitkää käytävää. Harry nyrpisti nenäänsä, sillä hän ei yhtään pitänyt sairaalan ilmasta, johon sekottui desinfiointiaineen ja sairauksien kitkerä haju.
Sairaanhoitajat pysähtyivät huoneen kohdalla, minkä numero oli 256. Vihermaa kiitti sairaanhoitajia ja he poistuivat piakkoin paikalta. Louis ja Harry työnsivät Saran sängyn sisälle huoneeseen ja asettivat sen lähelle ikkunaa. Vihermaa laittoi Saran kylmään käteen piikin, joka oli luultasti jotakin rauhoittavaa.
"Nyt antakaamme hänen levätä", Vihermaa sanoi. "Voimmeko jäädä tänne vielä ihan hetkeksi?" Harry kysyi ja katsoi kuinka Louis jo istui nukkuvan Saran vieressä, silittäen hänen kättään. "Hyvä on, mutta vain vähäksi aikaa", Vihermaa sanoi ja lähti sitten hymyillen pois paikalta.
Harry istui sängyn viereen ja katsoi vuoroin nukkuvaa Saraa, vuoroin Louisia. "Älä huoli, kyllä hän tulee kuntoon", Harry sanoi.
"Tämä on minun syytäni, ilman minua hän olisi kunnossa", Louis sanoi melkein kuiskaten ja silitti Saran kättä. "Et voi syyttää tästä itseäsi, se oli paparazzien vika", Harry sanoi.
Sitten tuli aivan hiljaista. Siinä he kaikki olivat aivan hiljaa. Toivoen, että kaikki menisi hyvin.
————————————————————
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
A/N: Moikka! Tässä ois uusi luku ja toivottavasti tykkäsitte ja siis äänestäkää :)
