Väärä Numero ☓ L.W.T

007 | Ensitapaaminen

sᴀɴᴀᴍᴀ̈ᴀ̈ʀᴀ̈
♥︎
1123

Ensimäinen asia, jonka Sara tunsi, oli kylmä ja nahkainen sohva hänen vartalonsa alla. Hän makasi sillä silmät suljettuina avaten lopulta kuitenkin luomensa. Hän nousi istuma-asentoon nopeasti hengittäen. Häneen iski paniikki.

Missä hän oli? Missä Tuuli oli? Mitä oli tapahtunut?

Yhtäkkiä Sara tunsi vahvan käden tarttuvan hänen kädestään kiinni. Hän kääntyi nopeasti katsomaan tuota ihmistä vieressään. Se oli Louis, merensinisten silmien ja pähkinänruskeiden hiuksien koristamana.

"Tiedätkö, kun näin sinut tuolla yleisössä, en vain voinut uskoa, että se olit sinä. Olet vielä kauniimpi luonnossa", Louis sanoi hymyillen ja yhä pitäen Saraa kädestä kiinni.

Sara vain katsoi häntä hämmentyneenä. "Missä minä olen? Ja miten olet jo täällä? Joko keikka loppui?" Hän kysyi yhä hämmentyneenä.

"Keikka loppui noin tunti sitten. Kello on puoli kaksitoista ja sinä olet meidän takahuoneessa", Louis sanoi, silmät lukkiutuneena tyttöön hänen edessään.

"Mitä tapahtui?" Sara kysyi samalla, kun yritti tasoittaa hengitystään.

"Sinä pyörryit aika keikan alussa ja heti, kun kaaduit maahan, pyysin vartijoita viemään minut luoksesi ja olin loppukeikan sinun vierelläsi, odottaen, että heräät", Louis sanoi, mitä söpöin hymy huulillaan.

Sara punastui ruusunpunaiseksi alta aika yksikön. "Voi ei! Pilasin teidän keikkanne ja käyttäydyn nytkin kuin idiootti", hän mutisi nolostuneena.

Louis vain naurahti. "Ei kukaan ollut siitä vihainen, ainakaan minun kavereistani, mutta muutama fani saattaa olla..." Louis totesi, aivan kuin häntä ei olisi kiinnostanut faniensa mielipiteet ollenkaan.

"Voi ei..." Sara sanoi hieroen silmiään, kunnes muisti, että hänellä oli meikkiä kasvoillaan. Hän  näytti varmasti aivan kauhealta. Ripsiväri oli luultavasti levinnyt pitkin hänen kasvojaan ja hiukset olivat hirveillä takuilla. Hänen tökeröstä englannin kielestään puhumattakaan, vaikkei se hänen ulkonäköönsä mitenkään liittynytkään.

"Tiedätkö, en oikeasti vieläkään voi uskoa, että näkisin sinut ihan oikeasti...Tai siis, painoin heti mieleeni sinun vaatteesi, kun kerroit niistä ja minä oikeasti etsin sinua sieltä ihmisjoukosta. Kun löysin sinut, minä vain halusin juosta luoksesi", Louis sanoi virnistäen.

Sara punastui ja puri alahuultaan. Hän ei tiennyt mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Sara oli vain maailman suosituimman poikabändin jäsenen kanssa samassa huoneessa, kahdestaan, käsi kädessä. Kaikkien teinityttöjen unelma.

"Miksi et kertonut, että olet Louis Tomlinson?"
Oli ainut asia mitä Sara sai möläytettyä ulos suuresta suustaan. Hienoa Sara...Louis pitää sinua nyt aivan idioottina, hän ajatteli nolostuneena.
Toisaalta, pitää hän jo muutenkin, kun et tajunnut sen pervon tekstaajan olevan hän, Sara mietti huuliaan mutristaen.

Sara katui heti sanojaan, koska hän sanoi ne hyvin suorasti, eikä se ollut ollut hänen tarkoituksensa.

"Koska halusin nähdä miten reagoisit minuun, jos olisin vain joku sattumanvarainen 24-vuotias pervo, joka haluaisi tutustua sinuun", Louis sanoi ja puristi Saran kättä lempeästi.

"Ja pakko sanoa, että olet ehkä parasta juttuseuraa heti Niallin jälkeen", Louis nauroi, samoin Sara, hiljentyen tosin melkein heti.

Hän oli lähettänyt Louisille viestejä, joissa hän oli sanonut tykkäävänsä Louisista. "Kuule niistä viesteistä..." Sara aloitti, mutta lopetti puhumisen nopeaan, sillä hän ei pystynyt sanomaan asiaansa ääneen. Häntä nolotti aivan liikaa.